Shamaanirumpuja on valmistettu kautta aikain ympäri maailman, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita perinnerumpuja tällä planeetalla. Damaru, buk, janggu, djembe, pow wow, bendir… Näitähän riittää, ja kullakin rummulla on tottakai omat käyttötarkoituksensa ja valmistusmateriaalinsa – sekä omintakeinen soundinsa!
Aasia on kiehtova ja yltäkylläinen maanosa, eikä sen rumpukirjokaan tuota pettymystä. Erilaisia lyömäsoittimia on valmistettu Siperiasta aina Koreaan asti, mutta rumpumatkailijan hymy ei hyydy vielä Oseanian saarillakaan. Aasian ja Oseanian alueella rumpuja on käytetty uskonnollisissa menoissa muun muassa buddhalaisten keskuudessa, sotatilanteissa, viihdetarkoituksessa ja jonkin verran myös shamanistisissa riiteissä.
Siperia
Aasian suurimmat shamanistiset keskittymät kätkeytyvät karun ja harvaanasutun Siperian alueille. Siperia onkin eräänlainen aasialaisen shamanismin tyyssija. Shamaanirumpu tunnetaan paikallisittain nimellä dungur.
Siperia on kuitenkin laaja alue ja dungur-rumpuja erilaisia. Esimerkiksi khakassialaisten shamaaniperinteiden mukaan valmistetun rummun erityispiirteinä ovat kehään muotoillut nystyt sekä kahvan koristeellinen muoto ja siihen sidotut värikkäät narut. Kyhmyt ja kahvan muoto kuvaavat yhteyttä tähän maailmaan, ja värikkäät nauhat symboloivat uhrilahjoja jumalille.
Kiina
Kaikista Aasian maista Kiinalla on aivan erityisen runsas skaala erilaisia perinnerumpuja – ainakin pari kymmentä! Kiinalaisia rumpuja on sekä yksi- että kaksipäisiä, ja niitä soitetaan usein yhdellä tai kahdella kapulalla. Toisinaan rumpuja on mahdollista virittääkin. Kiinalaisrumpujen koot vaihtelevat kämmenenkokoisista jättisuuriin, ja rummun mallikin voi olla mitä tahansa litteän, tynnyrin ja tiimalasin väliltä.
Otetaan esimerkiksi paigu. Paigu on kiinalainen rumpusarja, joka koostuu kolmesta seitsemään rummusta. Usein rumpuja on viisi. Paigu-rumpujen valmistamiseen on käytetty perinteisesti puuta ja eläimennahkaa, ja paigun rumpuja soitetaan yleensä kapuloin. Rummut ovat tyypillisesti viritettäviä ja kaksipäisiä, ja kunkin rummun päät ovat keskenään eri vireessä.
Zhangu ja gaogu puolestaan ovat kiinalaisia sotarumpuja. Valtava zhangu muistuttaa hieman erästä toista kiinalaista rumpua, tanggua, mutta on matalaäänisempi. Gaogua kiinalaiset ovat käyttäneet käskyjen antamiseen taistelukentillä.
Kiinalaiset ovat valmistaneet aikojen saatossa myös niin sanottuja pellettirumpuja, kuten taogu ja bolang gu. Bolang gu on lähinnä lelu, mutta taogua on käytetty muun muassa uskonnollisissa menoissa.
Ai, mikä on pellettirumpu? Kyseessä on pienehkö, varrella varustettu rumputyyppi. Soittimen nimi tulee siitä, että pellettirumpua soitetaan siihen kiinnitettyjen kahden pikkuruisen palleron avulla kapuloiden tai käsien sijaan; pellettirummun soittaja pyörittää rummun vartta käsissään, jolloin narujen päissä olevat “pelletit” paukkuvat rummun päihin.
Jopa temmon määrittämiseen kiinalaisilla oma rumpunsa! Se tunnetaan nimellä bofu.
Nepal ja Intia
Vaikka Nepalilla ja Kiinalla on jonkin verran yhteistä historiaa, ovat nepalilaiset perinnerummut kokonaan oma lukunsa. Nepalissa rummuilla ja rummuttamisella on vahva uskonnollinen leima.
Damaru on hyvä esimerkki nepalilaisista perinnerummuista. Kyseessä on paikallisten buddhalaisten suosima pellettirumpu.
Nepalissa on valmistettu jonkin verran aitoja shamaanirumpujakin. Sellainen on esimerkiksi dhyangro. Dhyangro on kehärumpu, joka voi olla joko yksi- tai kaksipäinen ja toisinaan se on varustettu kahvalla. Nepalilaiset shamaanit eli jakhrit ovat käyttäneet rituaaleissaan myös hudko-rumpuja.
Nepalista etelään päin mentäessä on vastassa jättimäinen Intia jälleen omine perinnerumpuineen. Intiassa on paljon yksi- ja kaksipäisiä, puisia tynnyrirumpuja. Sellaisia ovat esimerkiksi tabla, mardala ja mridangam. Näistä rummuista on Intiassa lukemattomia erilaisia versioita, joita on käytetty aina kullekkin alueelle kansanomaisessa musiikissa.
Intian erikoisuutena ovat vaasinmalliset keraamiset rummut, kuten ghumot. Toisin kuin monia tynnyrirumpuja, on ghumotia käytetty perinteisesti nimenomaan temppelimusiikissa. Myös keraamisista vaasirummuista tuntuu löytyvän hieman omanlaisensa versio Intian joka kolkasta.
Korea
Työntäydyttäessä yhä vain syvemmälle Aasiaan, ei voi olla nostamatta parrasvaloihin korealaisia perinnerumpuja. Erilaisilla rummuilla ja rummuttamisella on tärkeä rooli maan musiikillisessa historiassa. Rumpuja on käytetty paljon sekä klassisessa korealaisessa musiikissa (jeongak) että kansanomaisessa musiikissa (minsogak).
Yksi esimerkki perinteisestä korelaisesta rummusta on janggu. Kyseessä on kaksipäinen, tiimalasin mallinen rumpu. Janggun päillä on kummallakin oma vireensä, joiden soinnin ajatellaan kuvaavan maailmankaikkeuden kahden perusvoiman (um & yang) harmonista yhdistymistä.
Janggu on yksi samul norin rummuista. Samul nori on perinteinen korealainen lyömäsoittimilla soitettava musiikkilaji, jossa käytetään kaikkiaan neljää erilaista soitinta. Muita samul norin soittimia ovat buk (matalahko tynnyrirumpu), jing (suuri kongi) ja kkwaenkkwari (pieni kongi).
Oseania
Aasiasta rumpumatkaa on luontevaa jatkaa yhä etelämmäs Oseaniaan. Oseania viittaa Australian seutuun, jossa on vuosisatojen ajan kukoistanut täysin uniikki musiikillinen maailmansa. Oseanian lukuisat saarivaltiot ovat olleet kuin pieniä kehtoja, joissa kussakin on kehittynyt omanlaisiaan rumpuja ja musiikkia.
Esimerkiksi Australiassa rumpuja on perinteisesti valmistettu suurista tukeista kovertamalla. Tämän jälkeen rumpu on saatettu vielä koristella esimerkiksi matelijannahalla, ja monet vanhat australialaisrummut ovatkin hyvin esteettisiä.
Indonesian saarilla puolestaan kendang-rumpu on ollut ahkerassa soitossa. Sitä paukutetaan usein tanssiesitysten yhteydessä; kendang-rummulla saatetaan pyrkiä seuraamaan tanssijan liikkeitä ja ikään kuin kommunikoimaan tämän kanssa. Kyseessä on kaksipäinen rumpu, jonka päät ovat toisinaan keskenään eri kokoiset. Kendng-rumpu muistuttaa intialaista mridangam-rumpua, ja sillä on tyypillisesti puinen kehys ja vuohen- ja/tai buffalonnahkaiset kalvot.
Indonesian eteläosissa rummut ovat muihin soittimiin nähden aivan erityisen tärkeässä asemassa. Niiden ajatellaan olevan kaikista soittimista pyhimpiä.
Listaa itämaisista perinnerummuista ja niiden ympärille muodostuneista kulttuurisidonnaisista tavoista voisi jatkaa miltei loputtomiin. Aasian ja Oseanian musiikillinen historia on äärettömän monimuotoinen ja erilaisilla lyömäsoittimilla siinä oma selkeä paikkansa. Varsinaisia shamaanirumpuja Aasiassa ja Oseaniassa on kuitenkin valmistettu alueiden kokoon ja väkilukuun suhteutettuna melko vähän – tai ehkä emme vain vielä tunne kaikkia heimoja, jotka pilviähipovia vuorijonoja ja läpitunkemattomia viidakoita asuttavat?
Lähteet:
- https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Chinese_musical_instruments
- https://omeka-s.grinnell.edu/s/MusicalInstruments/item/1517
- https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Nepali_musical_instruments
- https://timesofindia.indiatimes.com/life-style/spotlight/Different-drums-of-India/articleshow/53278753.cms
- https://en.wikipedia.org/wiki/Mridangam
- https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Indian_musical_instruments
- https://en.wikipedia.org/wiki/Tabla
- https://en.wikipedia.org/wiki/Ghumot
- https://en.wikipedia.org/wiki/Korean_drum
- https://en.wikipedia.org/wiki/Janggu
- https://en.wikipedia.org/wiki/Samul_nori
- https://en.wikipedia.org/wiki/Kendang
- https://en.wikipedia.org/wiki/Music_of_Indonesia
- https://www.britannica.com/topic/shamanism/Shamans-outside-of-northern-Asia
- https://www.aboriginalart.com.au/didgeridoo/instruments.html
- https://www.danmoi.com/percussion-percussives/drums/shaman-drums-dungur.html
