Posts by Sari Autere
Riimujen salattu kieli – näin pohjoinen perinne avautuu
Kirsti Runavikin Pohjoiset riimut vie lukijansa kauas – ajassa ja maisemassa. Kirja avaa tien keskiaikaiseen Skandinaviaan, jossa riimut eivät olleet pelkkiä kirjaimia vaan elävä yhteys maailmojen välillä. Tässä maailmassa sana ei vain kuvannut todellisuutta – se muokkasi sitä.
Ole oma itsesi hevosen kanssa – se on paras tapa
Ei pelkkää rumpujen päristystä, vaan myös kohtaamisia luonnon ja eläinten kanssa – sitä on Rumpu Soikoon!. Johanna Kaurislaakso on ollut hevosten kanssa kahdeksanvuotiaasta asti. Hän on keho- ja tunneterapeutti, psykologinen vyöhyketerapeutti ja perhekonstellaatio-ohjaaja — mutta se, mikä tekee hänestä erityisen ohjaajan Rumpu Soikoon -retriitissä, on jotain, mitä ei löydy koulutustodistuksista.
Metsä kuuntelee — luonto vastaanottaa sen, mitä emme osaa sanoa
On asioita, joita on vaikea sanoa ääneen. Surua, joka ei mahdu sanoihin. Väsymystä, jota ei jaksa selittää. Tunteita, jotka pyörivät sisällä vailla purkautumistietä. Ihminen on kautta aikojen vienyt nämä tunteet luontoon. Ei siksi, että luonto antaisi vastauksia. Vaan siksi, että se vastaanottaa. Hiljaa, tuomitsematta, ilman neuvoja.
Joulupaniikki iskemässä – muista tämä!
Joulun alla tahtoo iskeä paniikki. Onko kaikki valmista, onko asiat tip-top ja nurkat puunattu ja lanttulaatikot laitettu. Että kaikki olisi valmiimpaa, siistimpää ja “oikeanlaista”. Samalla tekeminen lisääntyy, vaikka tähän aikaan vuodesta mieli haluaa rauhoittua.
Kun kädet tekevät työtä, mieli lepää – tiede vahvistaa käsityön hyödyt
Oletko koskaan hukannut itsesi niin täysin johonkin tekemiseen, että tunnit tuntuivat minuuteilta? Että ulkomaailma hävisi ja oli vain sinä, kätesi ja jotakin kaunista, joka muotoutui edessäsi? Täällä Rumpu-ukolla tämä tapahtuu melkein päivittäin. Kun valmistan uutta shamaanirumpua – venytän poronnahkaa, säädän jännitystä juuri sopivaksi, kuuntelen ensimmäisiä arastelevia lyöntejä – aika yksinkertaisesti katoaa. Mieli hiljenee. Hengitys hidastuu. Jatkuva ajatuksien sähläys, joka täyttää pään, haipuu hiljaisuuteen. Se ei ole työtä perinteisessä mielessä. Se on flow’ta. Se on meditaatiota. Se on iloa.
Poro – pohjoisen selviytyjä ja rumpuni sielu
Kun Lapin teillä vilahtelee valkoisia hännänpäitä, ei kyse ole eksyneistä koirista vaan poroista – eläimistä, jotka ovat osa pohjoisen maisemaa, kulttuuria ja mytologiaa. Mutta mitä poron elämään oikeastaan kuuluu? Kurkistetaanpa sen vuosikelloon.
Vinkkejä oman rummun valitsemiseen
Oman rummun valitseminen on haastava homma, sillä valinnan varaa on paljon. On pyöreää ja soikeaa, useita eri kokoja ja materiaaleja, eri hintaluokkaa ja sitten on vielä nuo ihanat värit…miten sitä osaa valita omansa?
Sehän puhuu minulle!
Lumikengät narskuvat pakkaslumella. Vanha polku metsän halki on pyyhkiytynyt lähes näkymättömiin viime öisen lumituiskun jäljiltä ja näen vain siellä täällä muutaman painanteen lumessa, jota pitkin kulkea. Tosin eksymisestä ei ole vaaraa, olen tallannut samaa metsäkaistaletta niin moneen kertaan, että matkanteko onnistuisi melkein sokkona. Lunta on kuitenkin jo yli puolimetriä, joten varon polulta tippumista ja niin käy, jos astuu kovettuneelta pohjalta pehmeään lumeen.
Kyllä kiltitkin tytöt…
Olen pitänyt itseäni aina ”kilttinä”, mitä tulee suhteeseen valtiovallan, virkamieskoneiston ja Suomen lakien kanssa. Harvoin ole kävellyt punaisia päin, vaikka ketään ei näy missään. Tuskin koskaan olen nostanut ääntäni kuuluviin, vaikka oikeuksiani on poljettu virkamiestaholta. Ja jääräpäisesti olen noudattanut ja kunnioittanut Suomen lakia. Nyt alkaa riittää, sillä kyllä kilttien ihmistenkin selkäranka jossain vaiheessa katkeaa..
Shamaanille kaikki on elävää ja kaikessa on henki
Shamaani ja shamanismi kantaa mukanaan yhä näinä päivinä vielä paljon vanhaa viisasta perimää, mutta myös osin vanhentuneita käsityksiä. Jäin miettimään shamaani-asiaa, kun minuun otti yhteyttä turisti, joka pyysi suosittelemaan aitoa ”Sami shamaania”.
