Kyllä kiltitkin tytöt…

Olen pitänyt itseäni aina ”kilttinä”, mitä tulee suhteeseen valtiovallan, virkamieskoneiston ja Suomen lakien kanssa. Harvoin ole kävellyt punaisia päin, vaikka ketään ei näy missään. Tuskin koskaan olen nostanut ääntäni kuuluviin, vaikka oikeuksiani on poljettu virkamiestaholta. Ja jääräpäisesti olen noudattanut ja kunnioittanut Suomen lakia. Nyt alkaa riittää, sillä kyllä kilttien ihmistenkin selkäranka jossain vaiheessa katkeaa..Suomalaisten sanotaan olevan kuuliaista ja rauhallista väkeä. Me mutisemme kotona puolison kanssa ja ruodimme kahvitunnilla eduskunnan päätöksiä. Uskomme, kun ”asiantuntijat” vakuuttelevat sähköyhtiön myymisen järkevyyttä ulkomaisille sijoittajille, kunnanisät lupaavat isoja taloudellisia hyötyjä kaivontoiminnan aloittamiselle ja hypimme lähes ilmaan, kun monikansallinen kasvoton yritys ostaa toimintaa naapuritontilta. Siitä sitä kuulkaas riittää hyvinvointia taas tuleville vuosille ja kukkaromme täyttyvät.

Barrikaadeille meitä ”tavallisia tallaajia” harvoin saa. Siinä missä Ranskassa pidetään omia puolia ja maalataan naamat mustiksi ja lähdetään mielenosoituksiin, Suomessa vaietaan ja tyydytään räksyttämään kuin hirvikoira metsässä.

Olen luottanut ja uskonut, että hallitus ja virkamieskoneisto osavat tehdä järkeviä, meitä suomalaisia hyödyntäviä päätöksiä. Olen myös pelännyt sanoa ääneen asioita, jotta en erottuisi joukosta, enkä saisi viherpiipertäjän ja huuhaan leimaa. Olen ollut hiljaa eli ”puolueeton”. Se on oikeastaan aika raukkamainen päätös.

Siis oikeasti. Minä, kohta kuusikymppinen nainen, en meinaa vieläkään uskaltaa sanoa mielipiteitäni ääneen maassa, jossa sentään (tiettävästi?) ei ketään viedä navetan taakse ja lopeteta.

Ne ihanat metsät ja luontokohteet

Luin Greenpeacen sivuilta, että Metsähallitus (joka siis huolehtii Suomen valtion, eli käytännössä meidän metsien ”hoidosta”) hakkauttaa useita luonnonmetsäalueita. Okey, nämä metsät eivät siis ole niitä parin prosentin sisään jääviä suojeltuja alueita, mutta niiden kaltaisia, joita varsinkin Etelä-Suomessa on jo nyt aivan liian vähän. Nämä arvokkaat luontokohteet tarjoavat monille tutuille linnuille ja eliöille viimeisen turvasaarekkeen, muuten niin pirstaleisessa metsävyöhykkeessä.

Ehkä härskein uutinen oli se, että Rovaniemen Neve Oy POLTTAA Sallasta hakattua ikimetsää vanhoine aihkimäntyineen. Siis mitä? Energiapuuksi ikivanhaa metsää?

Suoraan lainattua Matti Liimataisen kirjoituksesta: ”Väitän, että Sallassa on hakkuissa metsiä, joiden kaltaisia moni ei ole elämässään nähnyt. Moni ei uskoa tällaisa metsiä löytyvän enää mistään suojelualueiden ulkopuolelta. Eikä näin hyvälaatuisia ikimetsiä tapaa usein suojelualueiltakaan. Monin paikoin luonnon kiertokulku on täysin häiriötön. Lahopuujatkumo on selkeä: metsässä on kaikenikäistä ja -kokoista puuta kaikissa kehitys- ja lahovaiheissa. Kankaat vaihettuvat luonnontilaisiin avosoihin, korpiin, purouomiin, puustoisiin soihin, rinnesoihin… Maastossa on lähteitä ja puroja. Kaikki tämä hakkuisiin merkittynä. Hakkuualueilla aiotaan hakata kohteita, jotka metsälaki määrää säästettäviksi.”

Luottamusta virkakoneistoon ei myöskään lämmitä tieto siitä, että Metsähallistus itse on jättänyt Raakkujoella suoja-alueen huomiotta.

Olen ollut liian sinisilmäinen ja luottavainen. Ja toivonut ja odottanut, että joku toinen tekisi jotakin asialle. (Olen toki hiljaisesti ja välillä rahallisesti tukenut erilaisia luonnon- ja eläintensuojelua edistäviä tahoja ja tehnyt aktiivista järjestötyötäkin. Myös ihmisoikeuskysymykset, työolosuhteet ja tasa-arvoinen kohtelu ovat olleet tärkeitä.)

Nyt on tullut aika valita puolensa.

Kun ympäristöaktivistit kävivät sotkemassa Eduskuntatalon pylväät (Voi jessus, että puhdistusoperaatiosta on jaksettu jauhaa…Tiedätkö muuten miksi pylväät sotkettiin? Suomi sai EU-tukea soiden alasajoa varten ja samalla se laajentaa toimintaansa Ruotsin turvesoille) ja joku keksi laittaa ulos kansalaisaloitteen Elokapinan lakkauttamisesta – jota siis verrattiin rikollisryhmäksi – päätin, että nyt saa riittää!

Minä, tavallinen ”kiltti tyttö” päätän tulla ulos nyt ulos komerosta.

Sillä haluan, että Äiti maa ei ole vain ahneiden, globaalien ja kasvottomien yritysten pelikenttä, josta on tarkoitus nyhtää kaikki irti. Haluan ja vaadin, että Äiti maa – joka antaa meille kaiken tarvitsemamme niin aineellisesti kuin henkisesti – säilytetään tuleville sukupolville!

ps. me ”kiltit ihmiset” voimme tehdä paljon asioiden eteen. Ei enää pelätä sanoa asioita ääneen, ei hyssytellä, vaan katsotaan tulevaisuuteen ja vaalitaan lastemme ja lastenlapsiemme oikeutta tähän kauniiseen Äiti maahan. Epätoivon ja ahdistuksen tilalle toivoa ja iloa, meissä on voimaa <3