Artikkelit

Perinnerummut maailmalla – Afrikka

afrikka-perinnerummut-dunun-djembe

Shamaanirumpuja on valmistettu kautta aikain ympäri maailman, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita perinnerumpuja tällä planeetalla. Damaru, buk, janggu, djembe, pow wow, bendir… Näitähän riittää, ja kullakin rummulla on tottakai omat käyttötarkoituksensa ja valmistusmateriaalinsa – sekä omintakeinen soundinsa!


Afrikkalaisista perinnerummuista tunnetuin lienee djembe. Puhuttaessa afrikkalaisesta musiikista ylipäätään, tulee monelle ensimmäisenä mieleen djembe-rumpu kumeine, rytmikkäine sointeineen ja leveästi hymyilevine soittajineen. Djemben voisikin sanoa tietyllä tapaa määrittävän jopa koko Afrikan alueen musiikkia, vaikka soitin onkin alkujaan länsi-afrikkalainen.

Jos djembe kuitenkin on vielä uusi tuttavuus, kerrottakoon, että kyseessä on yksipäinen maljan mallinen rumpu. Djembe-rumpujen valmistusmateriaalina on käytetty kovapuuta, käsittelemätöntä vuohennahkaa ja köyttä (viritykseen). Djembeä soitetaan ronskisti käsin, perinteisesti vain miesten toimesta.

Tätä et varmasti tiennyt! Tarinan mukaan nimi ”djembe” viittaa sanontaan ”anke djé, anke bé” eli suomalaisittain ”kokoontukaamme rauhassa”.

Afrikassa on toki valmistettu kautta aikain paljon muitakin lyömäsoittimia kuin djembe-rumpuja. Toinen esimerkki afrikkalaisesta perinnerummusta on dunun, joka soi aina djemben rinnalla. Dunun on sylinterinmallinen, kaksipäinen rumpu, jota soitetaan kapulalla. Myös dunun on miesten instrumentti.

Pohjois-Afrikassa on valmistettu jonkin verran kehärumpujakin. Ne tunnetaan nimellä bendir. Bendir-rummun puiseen kehään on yleensä viritetty virvelimatto, joka antaa rummun soinnille omintakeisen surisevan vivahteen. Bendiriä soitetaan yhdellä kädellä. Kyseinen rumpu muistuttaa hieman tar-rumpua, joka puolestaan on toinen Pohjois-Afrikkalainen perinteinen (kehä)rumpu.

Afrikkalainen rumpu voi olla myös viestintäväline

Afrikassa rumpuja on käytetty monenlaisissa yhteyksissä. Usein rummut ja rummuttaminen ovat olleet osa juhlia ja ilonpitoa. Tyypillisesti rummuttaminen säestää tanssia ja seurana on muitakin soittimia, kuten luonnonmateriaaleista mitä kekseliäimmin valmistettuja helistimiä, kahistimia ja rahistimia.

Rummuttamisella on toki ollut tärkeä rooli myös uskonnollisessa tarkoituksessa. Afrikassa on perinteisesti harjoitettu luonnonuskontoja tai shamanismia ja jopa pahamineista voodoota, ja rummuttaminen on ollut uskonnollisissa rituaaleissa avainasemassa. Shamaani on joissakin afrikkalaisissa kylissä merkkihenkilö vielä tänäkin päivänä, ja shamaanin ja tämän rummun puoleen tavataan yhä edelleen kääntyä niin fyysisten kuin henkistenkin vaivojen parantamiseksi, ihmissuhdedilemmojen ratkaisemiseksi sekä monissa muissa ongelmatilanteissa.

Rumpuja on kuitenkin käytetty Afrikassa paljon myös viestimiseen. Rummuin on välitetty pitkänmatkan viestejä erityisesti Länsi-Afrikan sademetsissä asuvien heimojen keskuudessa.

Ohhoh! Rummuin välitetty viesti voi kulkea afrikkalaisessa sademetsässä peräti sadan mailin tuntivauhtia.

Tietynlaisilla rummuilla (”talking drums”) afrikkalaiset ovat jopa pyrkineet suoranaisesti matkimaan ihmispuhetta. Niin kutsutun puhuvan rummun runkoon on viritetty naruja, joista vetelemällä taitava soittaja saa aikaan äänteitä ja tavuja muistuttavaa ääntä. Myös viestin vastaanottajalla täytyy tosin olla korva tarkkana, sillä puhuvan rummun kertomaa pelkistettyä viestiä ei asiaan vihkiytymättömän ole järin helppo tulkita. Erilaisia puhuvia rumpuja ovat muun muassa tama, gan gan, dondo, lunna, kalangu ja doodo.

Siirtolaisten ja orjakaupan mukana afrikkalaiset rummut levisivät myös Amerikkaan. Nykyään afrikkalaisia tai afrikkalaistyylisiä rumpuja näkeekin paljon erityisesti Väli-Amerikassa. Hiljalleen niitä on virrannut Suomeenkin, ja rytmikäs afrikkalainen rummutus löytää tiensä päivä päivältä yhä useamman suomalaisen sydämeen. Ketäpä ei valloittavan pulppuileva paukuttelu tempaisi mukaansa!

Lähteet: