Shamaanirumpuja on valmistettu kautta aikain ympäri maailman, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita perinnerumpuja tällä planeetalla. Damaru, buk, janggu, djembe, pow wow, bendir… Näitähän riittää, ja kullakin rummulla on tottakai omat käyttötarkoituksensa ja valmistusmateriaalinsa – sekä omintakeinen soundinsa!
Amerikassa rumpukulttuuri on jokseenkin kahtijakautunut mantereen etelä- ja pohjoisosien välillä. Myös Väli-Amerikassa vallitsevat omanlaisensa musiikilliset perinteet. Tätä selittävät toisaalta erilaiset elinympäristöt ja toisaalta siirtolaisten myötä tarttuneet vierasperäiset vaikutteet.
Jos pitäisi kuitenkin nimetä vain yksi Amerikan alkuperäisväestölle ominainen lyömäsoitin, olisi se varmasti pow wow. Pow wow on suurikokoinen rumpu, jota soitetaan maassa yhdellä tai useammalla kapulalla. Perinteisesti pow wown soittaminen on ollut miesten tehtävä, mutta tähän päivään mennessä sukupuolisidonnaiset roolit ovat iloisesti sekoittuneet. Pow wow-rumpuja ovat paukuttaneet lukuisat eri intiaaniheimot.
Tarkalleen ottaen pow wow ei tarkoita pelkästään rumpua. Termi viittaa Amerikan intiaanien sosiaaliseen tapahtumaan, jossa pow wow-rumpua soitetaan. Rummuttaminen ja siihen liittyvä tanssiminen ja laulaminen ovat pow wow-tapahtuman tiiveintä ydintä, joita ilman kokoontumista ei oikeastaan voi sanoa pow wowksi.
Tiesitkö? Pow wow-rummulla voi olla kerrallaan monta soittajaa!
Amerikoissa on musisoitu paljon myös kehärummuilla. Amerikan intiaanien kehärummut eli shamaanirummut muistuttavat hyvin pitkälti eurooppalaisia vastineitaan, vaikka valmistusmateriaaleina on toki käytetty paikallisia puulajeja ja kotoperäisten eläinten nahkaa.
Olisi kuitenkin mahdotonta piirtää kuva tyypillisestä amerikkalaisesta kehärummusta. Jokainen niitä käyttäneistä monista intiaaniheimoista on nimittäin lisännyt rumpuihin omat mausteensa. Eri intiaaniheimojen kehärummut eroavat toisistaan esimerkiksi kahvan mallin perusteella. Myös rummun kehän muoto voi vaihdella, ja esimerkiksi Lakota-intiaanit ovat valmistaneet jopa 8-sivuisia kehärumpuja.
Vesirummut
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansat ovat tiettävästi musisoineet myös vesirummuilla. Kyseessä on erikoinen, mutta nerokkaan yksinkertainen lyömäsoitin; vesirumpu koostuu kahdesta eri kokoisesta kulhosta, joista suurempaan laitetaan vettä ja pienempi käännetään vesiastiaan kumolleen. Pienen, nurinpäin käännetyn kulhon sisään muodostuu tyhjiö, joka kulhoon kopauttaessa saa aikaan kumean, rumpumaisen äänen. Vesirummuilla ovat soitelleet niin irokeesit, navajot, cherokeet, apachet kuin Cree-intiaanitkin.
Myös Yaqui-heimolla on ollut vesirumpuja käytössään. Yaquit ovat käyttäneet vesirumpuja laajalti tunnetuissa peuralauluissaan (”deer songs”) peuran sydämen sykettä jäljitelläkseen. Yaquit asuttavat Rio Yaquin seutua Meksikossa, mutta heimo on levittäytynyt myös Pohjois-Amerikan lounaisosiin.
Vesirummut ovatkin olleet ahkerassa soitossa sekä Amerikan etelä- että pohjoisosissa. Yaqui-heimon ohella muun muassa Argentinan seudun alkuperäisväestö on ottanut ilon irti tästä maanläheisestä ja helposti valmistettavasta soittopelistä.
Voodoo-rummut
Siirtolaisten ja orjakaupan mukana voodoo tai vodou ja siihen liittyvät traditiot levisivät Afrikan mantereelta Väli-Amerikkaan. Erityisesti Haiti ja New Orleans ovat tunnettuja voodoo-kulttuuristaan.
Rummuttaminen on yksi voodoo-seremonian kulmakivistä. Rummuttamisella kutsutaan esi-isien henkiä, loia. Loilta pyydetään neuvoja ja voimia, ja rummuttamisen myötä henkiolento asettuu soittajan ruumiiseen.
Loia on kaikkiaan seitsemää eri sorttia, joita jokaista kutsutaan omanlaisellaan rummulla. Esimerkiksi Rada-henkiä kutsutaan segonilla, boulalla ja manmanilla. Käsin tai yhdellä kapulalla ja yhdellä kädellä soitettavalla, keskikokoisella segonilla luodaan pohjarytmi manmanille. Manman on kokoonpanon selkäranka, jolla soitetaan syvää, tykyttävää pulssia. Boula puolestaan on pieni ja korkeaääninen rumpu, jota rummutetaan tanssittavassa rytmissä.
Yhteisen alkuperäin vuoksi Väli-Amerikan voodoossa on paljon samoja piirteitä kuin Afrikan voodoossa. Koska Amerikkalainen voodoo-kulttuuri syntyi nimenomaan orjakaupan aikaan, on siinä silti oma tunnistettava, synkkä sävynsä. Kerrotaan, että haitilainen voodoo-pappi voi jopa herättää henkilön kuolleista ja valjastaa tämän orjakseen!
On kuitenkin pidettävä mielessä, että mustanpuhuvasta leimastaan huolimatta voodoo ei ole pahansuopa uskonto. Siten myöskään voodoo-rummut eivät ole automaattisesti niin kutsuttuja noitarumpuja.
Yhteenvetona voitanee sanoa, että amerikkalainen perinnerumpukanta on erittäin rikas. Vesirummut, kehärummut, pow wowt ja voodoo-rummut ovat keskenään hyvin erilaisia instrumentteja, mutta kaikki ne ovat soineet rapakon takana sulassa sovussa jo vuosikymmenten ajan – kukin omassa yhteisössään.
Lähteet:
- https://en.wikipedia.org/wiki/Haitian_Vodou_drumming
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Voodoo
- http://www.haitianmusic.net/haitian-voodoo-drumming/
- http://sun.sunreed.com/NativeAmericanDrums.htm
- https://en.wikipedia.org/wiki/Pow_wow
- https://en.wikipedia.org/wiki/Water_drum
- https://en.wikipedia.org/wiki/Yaqui_music
