Artikkelit

Perinnerummut maailmalla: Eurooppa

bodhrán-irlantilainen-soitin-shamaanirumpu

Shamaanirumpuja on valmistettu kautta aikain ympäri maailman, mutta ne eivät suinkaan ole ainoita perinnerumpuja tällä planeetalla. Damaru, buk, janggu, djembe, pow wow, bendir… Näitähän riittää, ja kullakin rummulla on tottakai omat käyttötarkoituksensa ja valmistusmateriaalinsa – sekä omintakeinen soundinsa!


Euroopassa on nikkaroitu ahkerasti nimenomaan shamaani- tai kehärumpuja. Niitä löytyy Lapista aina Balkanille asti. Suomalaisten ja muiden skndinaavien ohella muun muassa irlantilaiset ja turkkilaiset ovat vaalineet omanlaisiaan kehärumpuja osana kulttuuriperimäänsä.

Jos skandinaavisia rumpuja ei oteta lukuun, on irlantilaisten versio kehärummusta varmaankin yksi tunnetuimpia perinteisiä, eurooppalaisia lyömäsoittimia. Irlantilainen kehärumpu kulkee nimellä bodhrán. Gaelinkielinen sana tarkoittaa suoraan suomennettuna nahkatarjotinta.

Bodhrán on siinä mielessä mielenkiintoinen rumpu, että alunperin se ei ole ollut soitin. Bodhrán on ollut käyttöesine, mihin oudolta kalskahtava nimityskin viittaa. Alkujaan bodhrán on toimittanut turpeenkantokorin virkaa, minkä lisäksi sillä on eroteltu jyvät akanoista.

Käy hyvin järkeen, että arkisen hyötykäytön myötä irlantilaiset ovat oivaltaneet bodhránista lähtevän korvia miellyttävän äänen, kun esineen kääntääkin kalvopuoli ylöspäin ja kalvoon paukauttaa puisella kapulalla. Kyseessähän on yksipuolinen kehärumpu, jonka vuohennahkaista kalvoa soitetaan kaksipäisellä kapulalla.

Vielä vaihtoehtoisen käyttötarkoituksen hoksattuaankin irlantilaiset käyttivät bodhránia kuitenkin melko vähän viihdetarkoituksessa. Sitä soitettiin lähinnä pyhäpäivinä ja erilaisten rituaalien yhteydessä. Bodhrán on ollut myös sotilaallisessa käytössä – sillä on lyöty tahtia marssiville sotilaille ja toisaalta peloteltu vihollisjoukkoja.

Bodhrán on ikivanha soitin ja vielä vanhempi käyttöesine, mutta vasta joitakin vuosikymmeniä sitten rumpua alettiin käyttää enemmän viihteellisen musiikin tuottamiseen. Tänä päivänä bodhránin soittaminen on taidetta, vaikka sen muutkaan käyttötarkoitukset eivät toki ole unohtuneet.

Balkanin alueen musiikissa on mausteita Aasiasta ja Afrikasta

Balkanin niemimaan eli Euroopan kaakkoisosien rumpukulttuuriin on ymmärrettävästi imeytynyt paljon vaikutteita sekä Aasian puolelta että Pohjois-Afrikasta. Erityisesti turkkilainen musiikki on iloinen sekamelska ”autenttista Turkkia” ja muualta kulkeutuneita vaikutteita. Turkin matkalla voikin bongata monia sangen eksoottisia lyömäsoittimia, kuten bendir, davul ja darbuka.

Bendir on paikallinen versio kehärummusta. Sen erityispiirteenä on rummun alapuolelle viritetty suriseva virvelimatto. Bendiriä on soitettu myös Pohjois-Afrikassa, josta se lienee Turkkiin kulkeutunutkin.

Davul puolestaan on kaksipäinen rumpu, jota soitetaan kaulassa roikottaen. Vasikan-, vuohen-, lampaan- tai koirannahkaista kalvoa lyödään paksulla kepukalla, tokmakilla.

Davul on yksi Anatolian alueen vanhimmista soittimista. Rumpua ovat käyttäneet lukuisat eri sivilisaatiot Anatolian alueella, turkkilaiset mukaan lukien.

Davul onkin itse asiassa yksi perinteisen turkkilaisen musiikin kulmakivistä. Sitä on käytetty monissa eri yhteyksissä – esimerkiksi militaristisessa mehter-musiikissa, ilmoitusten ja varoitusten signaloimiseen sekä hää- ja muissa juhlatilaisuuksissa. Davulia kerrotaan kuitenkin käytetyn jopa shamanistisissa rituaaleissa.

Darbuka taas on tiimalasin tai maljan mallinen käsirumpu. Darbuka muistuttaa ulkoisesti hieman afrikkalaisia rumpuja, mutta sitä käsitellään hyvin eri tavalla; darbukaa soitetaan kepeästi sormin, eikä lainkaan niin voimallisesti kuin vaikkapa djembeä. Darbukaa on soitettu kautta aikain Turkissa, mutta myös muualla Balkanin alueella sekä Kaukasiassa.

Näiden tietojen valossa onkin mahdotonta sanoa, millainen on tyypillinen eurooppalainen perinnerumpu. Vaikka meillä Pohjolassa rumpukulttuuri on melko yhtenäinen ja kriittisesti ajateltuna jopa yksipuolinen, tuo Balkanin rumpukirjo siihen mukavasti eloa. Kenties darbuka, bendir ja davul istuvat maahamuuton myötä pian myös suomalaiseen käteen?

Lähteet: