Artikkelit

Shamaanirummun virittäminen – näin löydät yhteisen sävelen rumpusi kanssa

shamaanirummun virittäminen

Aina aika ajoin saatat huomata, että shamaanirumpusi ei enää soi niin kuin ennen – sen ääni on oudon kimakka tai möreä. Jos rummussa ei näy ulkoisia vaurioita, on kyseessä luultavasti täysin normaali ilmiö. Tällöin rumpu kannattaa virittää.


Rumpu-Ukon rummut ovat kaikkinensa eläviä kapistuksia. Niiden kalvo on kotimaista poronnahkaa ja kehä koivuvaneria. On luonnollista, että rumpusi eloperäiset rakenneosaset elävät ympärillään olevien olosuhteiden mukana. Virittämällä voit kompensoida rumpusi luonnollista elämistä.

Esimerkiksi kuivuus ja kuumuus herättävät rumpusi eloon. Lämmin, kuiva ilma haihduttaa rummun kalvosta kosteutta, jolloin nahka hieman kutistuu. Kutistuminen on niin vähäistä, että silmämääräisesti sitä tuskin havaitset. Nahan kuivumisesta ja kutistumisesta kertoo kuitenkin se, että rummun kalvo napakoituu kehänsä ympärillä.

Rummun nahka voi kutistua niin ulkona kuin sisätiloissakin. Ulkona sitä kuivattaa auringonpaiste ja sisätiloissa auringon virkaa puolestaan saattaa toimittaa patteri tai takka. Myös leirinuotiota kannattaa tästä(kin) syystä hieman varoa, jos sellaisen äärellä joskus rumpuasi soittelet.

Kosteus puolestaan voi saada aikaan täysin päinvastaisen ilmiön kuin lämmin, kuiva ilma. Kosteus notkistaa rummun nahkaa samoin kuin meidän ilmisten ihoa. Jos rummun kalvo on veden kanssa kosketuksissa, huomaat sen todennäköisesti hieman löystyvän. Esimerkiksi viileä aamukaste tai järvivesi voi tehdä rummun nahalle tepposet ja virittäminen olla aiheellista.

Miten usein shamaanirumpua pitää virittää?

Jokainen Rumpu-Ukon rumpu on yksilöllinen, mikä heijastuu myös virityksen tarpeeseen. Esimerkiksi rummun koko vaikuttaa siihen, kuinka paljon sen kalvo lämpöelää. Lisäksi rummun käyttöaste ja säilytysolosuhteet vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka usein soiva kumppanisi kaipaa viritystä.

Noin yleisesti ottaen suosittelemme Rumpu-Ukon rumpuja viritettäväksi, mikäli rummun ääni särähtää korvaan. Jos huomaat rumpusi äänen siis muuttuneen häiritsevän möreäksi tai ärsyttävän kimeäksi, kannattaa rummun viritystuumasta tarttua toimeen.

Kireästi soivaa rumpua voi tosin olla syytä joka tapauksessa hieman virittää, vaikkei sen ääni olisi mielestäsi erityisen ruma. Liika kireys ei tee rummun nahalle hyvää. Laiskasta vireestä sen sijaan ei juuri ole muuta haittaa kuin se, että rumpusi ei todennäköisesti soi järin hyvin.

Näin saat rumpusi soimaan taas kauniisti

Miten shamaanirummun viritys tapahtuu? Soitin sinällään on yksinkertainen, eikä siinä ole esimerkiksi jousisoittimille ominaisia viritystappeja. Voit kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä yksinkertaisuudestaan johtuen – tai pikemminkin sen ansiosta – Rumpu-Ukon rumpuja on varsin helppo virittää.

Shamaanirummun virityksessä jujuna on tietää, mikä rummun on ylipäätään laittanut soimaan liian kireästi tai laiskasti. Edellä kertomamme kalvon elämiseen vaikuttavat seikat kannattaakin pistää korvan taa, niin et joudu kerta toisensa jälkeen kaivamaan rummun viritysopastamme esille.

    • Jos rumpu on ylävireessä -> laske virettä kostuttamalla rummun nahkaa hieman.
    • Mikäli rumpu on alavireessä -> nosta virettä laittamalla rumpu joksikin aikaa lämpöiseen, kuivaan paikkaan tai föönaa sitä hetki hiustenkuivaajalla.

Ylävire tarkoittaa siis sitä, että rumpusi soi liian kireästi. Alavireinen rumpu puolestaan mörisee. Riippuu rummun lähtovireestä sekä viritysolosuhteista ja -tavasta, miten kauan aikaa rummun täytyy kuivua tai miten paljon sen nahkaa täytyy kostuttaa miellyttävän vireen löytämiseksi.

Myös rummun rasvaaminen notkistaa poronnahkaista kalvoa ja siten hieman madaltaa sen virettä. Rasvaamista suosittelemmekin kaikille Rumpu-Ukon rummuille pari kertaa vuoteen, jotta nahka pysyisi kimmoisana ja soisi kauniisti.

Huomaa, että ylivirittämistä kannattaa välttää. Jos rummun kalvo on liian kireä, voi se mennä jopa rikki! Esimerkiksi sauna ei välttämättä ole hyvä paikka virittää shamaanirumpua, ja takan kupeessakin rumpusi voi helposti ylivirittyä.

Alavireeseen taas saat rumpusi takuulla, jos heität sen vaikkapa järveen. Tällöin rummun kalvo voi vielä kylmästä kylvystä palautua, mutta puinen kehä sen sijaan saattaa vettyä piloille. Rummun viritykseen ei tarvita radikaaleja otteita, vaan vähempikin riittää sopivan vireen löytymiseksi.

Mikäli vanhan rumpusi ääni on siis alkanut tuntua vieraalta, ei se välttämättä merkitse yhteisen taipaleenne olevan päätöksessään. Rumpu-Ukon rummut on tehty kestämään parhaimmillaan sukupolvelta toiselle, joten virityksen jälkeen kadoksissa oleva yhteinen sävelenne vielä löytynee!

Katso video rummun virityksestä!