Oletko kokenut rummun kanssa jotakin järjellä selittämätöntä?

Rummun äärelle tullaan monesta syystä. Yksi haluaa rauhoittua, toinen lähtee hakemaan vastauksia ja kolmas vain tykkää rummuttaa. Aina ei itsekään tiedä, mitä kaipaa, mutta rumpuun vain tekee mieli tarttua. Joskus hetki menee ihan tavallisesti. Toisinaan taas tapahtuu jotakin, jota jää miettimään vielä pitkään jälkeenpäin.

Rummulta on kysytty neuvoa jo kauan ennen meidän aikaamme. Sen avulla on haettu tietoa tulevasta ja asioista, joista ei muuten saatu selvyyttä. Kysymykset saattoivat olla hyvin käytännöllisiä: milloin kannattaisi lähteä metsälle tai olisiko aika siirtyä toiseen paikkaan. Joissakin rumpuperinteissä vastauksia tulkittiin kalvolla liikkuvan arvan kulusta. Toisissa rummutus auttoi näkijää matkalle, jolta haettiin neuvoja ja yhteyttä henkimaailmaan. Eri perinteillä oli omat tapansa, eikä kaikkea tehty samalla tavalla.

Mistä mielikuvat nousee?

Ehkä olet itsekin huomannut, ettei rummuttaessa aina vain rentouduta. Silmien eteen voi nousta maisema, eläin tai kasvot. Joskus tulee vahva tunne jonkun läsnäolosta. Saattaa myös tulla mieleen jokin asia niin selvänä, että ihmettelee, miksei sitä ole aikaisemmin tajunnut. Kokemus voi olla lämmin ja tuttu, mutta yhtä hyvin se voi säikäyttää. Varsinkin, jos ei ole odottanut mitään sellaista.

Siinä ehtii helposti ajatella, että nyt minä kyllä kuvittelen. Mistä ihmeestä tämäkin tuli? Ja kun rumpu vaikenee, arki ottaa taas kiinni. Pitää laittaa ruokaa, vastata puhelimeen ja hoitaa päivän hommat. Outo kokemus jää jonnekin sinne muiden ajatusten sekaan. Mutta joskus se ei jätäkään rauhaan.

Kaikista kokemuksista ei tule puhuttua. Ei ehkä löydy sanoja tai ei oikein tiedä, kenelle kertoisi. Jos toinen nauraakin tai alkaa heti selittää, mitä oikeasti tapahtui? Joskus olisi mukava saada vain kertoa loppuun, ilman että kukaan kiirehtii ratkaisemaan koko asiaa.

Oman intuition kanssa tutuksi

Rummun äärellä voi opetella kuuntelemaan myös omaa intuitiotaan. Kun huomio asettuu rytmiin, mieleen mahtuu muutakin kuin päivän tekemiset. Sellainen pieni tunne tai aavistus, joka tavallisesti jäisi huomaamatta, saakin hetken aikaa. Sisäiset kuvat voivat tarkentua, ja oma tapa aistia alkaa vähitellen tulla tutuksi.

Kaikki eivät koe samalla tavalla. Yksi näkee kuvia, toinen tuntee kehossaan ja kolmannelle tulee sanoja tai varma tunne jostakin. Joku taas ei huomaa rummuttaessa yhtään mitään erikoista, mutta seuraavana yönä näkee unen, joka jää mieleen. Ei omaa kokemusta oikein voi verrata siihen, mitä vieressä rummuttava kertoo nähneensä. Jos alkaa odottaa juuri samanlaista, voi mennä oma havainto ohi.

Joskus mieli pistää vastaan. Selittämättömälle pitäisi saada heti jokin järkevä selitys, jotta sen voisi hyväksyä. Kokemusta voi silti kuulostella rauhassa, vaikka ei vielä tietäisi, mitä siitä ajattelee. Kaikkea ei tarvitse saman tien nimetä viestiksi tai näyksi. Eikä jokaista mieleen tullutta kuvaa tarvitse lähteä tulkitsemaan.

Omat kokemukset kannattaa kirjoittaa muistiin melko pian. Mitä tapahtui, mitä tunsit ja mitä mieleen tuli? Ihan muutama rivi riittää. Jälkeenpäin niihin on mukava palata, ja joskus jokin aluksi kummallinen asia saa merkityksen vasta myöhemmin. Tai jää arvoitukseksi. Niinkin saa käydä.

Mitä sinulle on tapahtunut rummun kanssa?

Oletko saanut rummun äärellä viestin, nähnyt jotakin kummallista tai tuntenut edesmenneen läheisen lähelläsi? Onko oma intuitiosi joskus osunut niin oikeaan, että se vähän säikäytti? Tai onko sinulla jokin kokemus, jonka olet pitänyt tähän asti omana tietonasi?

Meitä kiinnostaisi kuulla sinun tarinasi. Sen ei tarvitse olla suuri eikä dramaattinen. Joskus pieni hetki jää kaikkein vahvimmin mieleen. Kerro omin sanoin, mitä tapahtui ja mitä siitä ajattelit. Ei tarvitse kirjoittaa hienosti eikä osata selittää kokemusta puhki.

Kerro oma mystinen kokemuksesi lomakkeella »

Voit kertoa myös nimettömänä. Lomakkeella saat itse valita, saammeko jakaa kertomustasi verkkosivuilla ja somessa vai jääkö se vain meidän luettavaksemme.