Voisitko tehdä samanlaisen?

Sain sähköpostin asiakkaalta, joka kirjoitti jotakuinkin näin: ”Rakastuin aikoinaan Pauhu-nimiseen rumpuun. En ehtinyt ostaa sitä ennen kuin se myytiin. Olisiko mahdollista tehdä saman tyylinen?”

Niinpä niin. Se ihana rumpu vilahti jossakin somepalstalla tai ehkä olit päivien ajan jo käynyt sitä ihailemassa. Ja kun sinä mutustelit asiaa ja vihdoin päädyit ostamaan, niin ”MITÄ, MISSÄ SE ON?”

Lähetät minulle viestin ja saat vastauksen: se myytiin eilen.

Mietit, miten ihmeessä tässä näin kävi. Senhän piti olla sinun rumpusi.

Mutta itse aiheeseen: Voiko käsintehdyn rummun tehdä uudelleen?

Vastaus on oikeastaan sekä kyllä että ei.

Voin tehdä uuden rummun samaan tyyliin. Valitsen mustan kehikon, otan punaisen narun, värjään rummun keskustan punaiseksi ja reunat mustaksi.

Mutta siihen samankaltaisuudet loppuvatkin.

Uudessa rummussa on oma tunnelmansa, oma sointinsa ja oma henkensä.

Mutta niin se on tarkoituskin olla, sillä työstähän nyt sinulle rumpua. Sinun olemus ei ollut kaupan rummussa, joka lähti toiseen kotiin. Tämä on sinun kutsurumpusi.

Jokainen poro on erilainen. Jokainen niistä on elänyt puolivillinä Lapin erämaassa ja nähnyt ja kokenut eri asioita. Kun niiden aika on tullut, myös nahassa on eletty elämä.

Samoin on sinun laitasi. Sinä näet, koet ja tunnet omalla tavallasi. Sinun energiasi on sinun. Ehkä juuri siksi se rumpu löysi toisen omistajan. Sinun rummullasi ei ollut vielä aika syntyä.

Se ei ole menetys. Se on tarkoitus.

Kun siis se ihana rumpu ehti kaupasta mennä, voin tehdä saman tyylisen. Mutta samaa rumpua en voi tehdä uudelleen.

Kun asiakas pyytää samaa rumpua, minä en mieti, miten kopioisin sen. Mietin, mikä siinä puhutteli. Kutsuivatko värit, vai oliko se jokin kuvio nahassa? Kutsuiko asiakasta kokonaisuus vai maalattu symboli tai rummun tunnelma?

Keskustelun jälkeen annan rehellisen arvioni siitä, pystynkö toteuttamaan toiveet, mikä on rummun hinta ja millainen aikataulu olisi. Kun rumpu on valmistunut ja kuivunut, lähetän siitä kuvat ennen viimeistelyä. Silloin voimme vielä yhdessä varmistaa, että olemme kulkeneet samaan suuntaan.

Siinä vaiheessa se ei enää ole Pauhu. Se on aivan uusi rumpu, joka odottaa omaa nimeään ja omaa tarinaansa.