Artikkelit

Haltijat asuvat perinteissä jotka voivat olla jopa paremman maailman avaimia

Luonnonpakana Haltijaovi Tonttuovi Kolmas Silmä by Saaga Saarnisola

Maailma jossa me nykyihmiset elämme, on loppujen lopuksi melko kylmä paikka, tarkoittamatta nyt säätiloja. Vaikkei kaikki olekaan ennenvanhaan ollut paremmin, millaista mahtaisi olla, jos ikivanha suomalainen haltijausko olisi edelleen normaali osa elämää? Esimerkiksi Islannissa haltijoiden maustama todellisuus ilahduttaa arkipäivää vielä nykyäänkin.

Pohjoinen tonttu-usko on niin vanhaa perua, että tontut ja haltijat saattavat olla kaikkein vanhimpia suomalaisia jumalia. Muinoin ei tyydytty vain askartelemaan joulutonttuja lasten satuja varten, vaan ihan tavalliseen arkeen kuuluivat olennaisena osana esimerkiksi kodinhaltija, saunatonttu, riihitonttu, metsänhaltija, maahiset ja keijukaiset.

Kotoperäisen haltija- tai haltiaperinteen historian arvellaan ulottuvan jopa tuhansien vuosien taakse. Nykykäsitteen tonttu taas on huomattavasti nuorempaa perua ja juontaa juurensa ruotsin kielen tontti -sanaan (tomt), joka sekin on alunperin viitannut kodinhaltijaan, tai tietyn tontin, paikan tai alueen haltiaan.

Heikki Saure kirjoittaa Tonttu -nimisessä teoksessaan (SKS 2019) haltijoiden monitahoisista merkityksistä näin:

”Nykyään saattaa tuntua hölmöltä, että tonttuihin ja haltijoihin on joskus uskottu. Mutta tontuton ihminen se vasta hölmö onkin! Kaikesta piittaamaton nykyihminen on sotkenut veden, liannut ilman ja turmellut maan sillä seurauksella, että koko maapallon hyvinvointi on uhattuna. Ihminen on vasta pakon edessä todella havahtunut tajuamaan, että hän itse kohtaa lopulta sen, mitä hän tekee luonnolle.

Jos ihmiset olisivat jatkaneet yhteistyötä tonttujen ja haltijoiden kanssa, ne eivät ikimaailmassa olisi hyväksyneet sitä, että ihminen kohtelee ympäristöä kaltoin. Tontut ja haltijat opettivat ihmisille vastavuoroisuuden periaatteen. Ne huolehtivat kaikesta, mutta tietyin varauksin. Ne tekivät niin vain, jos niitä itseään kuunneltiin ja kohdeltiin kunnioittavasti. Samalla kun niitä kunnioitettiin, pidettiin huolta siitä, minkä haltijoita ne olivat. Tällä tavoin hyvä kiersi takaisin ihmisten elämään.”

Islannissa ylläpidetään idyllistä haltijaperinnettä

Suomessa puhutaan varovasti suojelusenkelistä, joka on vaikkapa pelastanut hengen auto-onnettomuuden sattuessa tai uhatessa. Islannissa tällaiset yliluonnolliset suojelijat ovat enkeleiden sijaan haltijoita, joihin yli puolen väestön sanotaan avoimesti uskovan vielä tänäkin päivänä. Tai ennemminkin niin päin, että islantilaiset eivät kiellä oman haltijaperinteen olemassaoloa, ilman että siitä tarvitsisi tehdä uskon asia.

Myös haltijoiden huomioiminen on yhtä normaalia kuin vessapaperin ostaminen kaupasta, mikä on aivan ihanaa. Jopa maantiehen voidaan rakentaa mutka siihen kohtaan jossa tiedetään olevan haltijan asumus, eikä kukaan ihmettele miksi. Haltijat, tontut ja “piilotetut ihmiset” (hidden people) kuuluvat satoja vuosia vanhaan kansanperinteeseen, jota ihmiset itse tahtovat vaalia.

Elokuvissa tai islantilaisissa ohjelmissa voi joskus nähdä maastoon rakennettuja idyllisiä “tonttuovia”, joiden eteen viedään haltijoille antimia, jotta he pysyvät suopeina. Ylipäätään luonnossa astellaan varovasti ja tunnettuja haltijoiden pyhiä paikkoja kunnioitetaan, koska se kuuluu tavalliseen elämään.

Kuten islantilaiset leikkisästi sanovat: “Better safe than sorry.”

Teksti: Saaga Saarnisola. Artikkeli on ilmestynyt ensimmäisen kerran Kolmassilma.net Puodin uutiskirjeessä.

Kuvan Haltijaovet Luonnonpakanan verkkokaupasta. Holvi.com: Kolmassilma.net Puoti

Lähteet:
Heikki Saure: Tonttu – Tarua ja totta, SKS 2019
National Geographic: More Than Half of This Country Believes in Elves, Rick Warren 2017
Iceland Magazine: Elves and hidden people: Do Icelanders really believe in elves?

Related Posts