Blogit
Joulupaniikki iskemässä – muista tämä!
Joulun alla tahtoo iskeä paniikki. Onko kaikki valmista, onko asiat tip-top ja nurkat puunattu ja lanttulaatikot laitettu. Että kaikki olisi valmiimpaa, siistimpää ja “oikeanlaista”. Samalla tekeminen lisääntyy, vaikka tähän aikaan vuodesta mieli haluaa rauhoittua.
Sehän puhuu minulle!
Lumikengät narskuvat pakkaslumella. Vanha polku metsän halki on pyyhkiytynyt lähes näkymättömiin viime öisen lumituiskun jäljiltä ja näen vain siellä täällä muutaman painanteen lumessa, jota pitkin kulkea. Tosin eksymisestä ei ole vaaraa, olen tallannut samaa metsäkaistaletta niin moneen kertaan, että matkanteko onnistuisi melkein sokkona. Lunta on kuitenkin jo yli puolimetriä, joten varon polulta tippumista ja niin käy, jos astuu kovettuneelta pohjalta pehmeään lumeen.
Kyllä kiltitkin tytöt…
Olen pitänyt itseäni aina ”kilttinä”, mitä tulee suhteeseen valtiovallan, virkamieskoneiston ja Suomen lakien kanssa. Harvoin ole kävellyt punaisia päin, vaikka ketään ei näy missään. Tuskin koskaan olen nostanut ääntäni kuuluviin, vaikka oikeuksiani on poljettu virkamiestaholta. Ja jääräpäisesti olen noudattanut ja kunnioittanut Suomen lakia. Nyt alkaa riittää, sillä kyllä kilttien ihmistenkin selkäranka jossain vaiheessa katkeaa..
Shamaanille kaikki on elävää ja kaikessa on henki
Shamaani ja shamanismi kantaa mukanaan yhä näinä päivinä vielä paljon vanhaa viisasta perimää, mutta myös osin vanhentuneita käsityksiä. Jäin miettimään shamaani-asiaa, kun minuun otti yhteyttä turisti, joka pyysi suosittelemaan aitoa ”Sami shamaania”.
Kuusen kutsu ja maahisten mahti – en voinnut vastustaa…!!?
Yli satavuotias kuusivanhus seisoi ylväänä, mutta sen vanhuuden vaivoista ei ollut tietoakaan. Kuusen vankat juuret upposivat syvälle maahan ja vaikka puun latvus ei yltänyt pilvien tasalle, se oli varsin vaikuttavan näköinen. Puun alaoksat roikkuivat maassa ja muodostivat hämyisän ja salaperäisen ilmapiirin kuusen alle. Saatoin kuulla maahisten supisevan keskenään ja vilahtipa muutama hopeahohtoinen siipipari oksien lomassa.
Tarina, jossa ei taida olla onnellista loppua…?
Haluan jakaa kanssasi tämän merkillisen ja surumielisenkin tarinan Suokansasta, joka ei liene sinulle tuttu, ei ollut minullekaan ennen viime syksyä, jolloin suuntasin askeleeni vielä koskemattomalle Viiankiaavalle Lapin perukoilla. Kuulin näet puhuttavan, että täältä löytäisin poikkeuksellisen isoja ja ja meheviä karpaloita.
Miksi yhteys luontoon on sinulle tärkeä?
Sinä ja minä olemme osa luontoa ja Äiti maata. Olet elävä ja tietoinen olento ja niin on myös Äiti maa. Luonnonelementit: maa, vesi, tuli ja ilma värähtelevät syvällä kehossasi ja olet yhtä myös kasvi- ja eläinkunnan kanssa. Et ehkä tiedosta tätä tai alkuperäinen yhteytesi on katkennut.
