Asuipa kauan sitten, kylmässä pohjolassa Auringon tytär Naavisemo (Njávezan, Njàveseatni) sekä Kuun tytär Syöjätär (Hàhtezan, Àhceseatni). Molemmat naiset olivat raskaina, kun heidän puolisonsa surmattiin ja niinpä Naavisemo ja Syöjätär jäivät leskeksi. Lohdutukseksi Isä Beaivi (Aurinko) antoi molemmille naisille villipeuroja kesytettäviksi. Kesytettyään villipeurat naiset alkoivat hoitaa karjaansa (ja näin sai alkunsa saamelaisten poronhoito).
Kun synnytyksen aika tuli, sai Kuun tytär tytön ja Auringon tytär synnytti pojan. Syöjätär ei ollut kuitenkaan tyytyväinen tyttäreensä, jota hän piti rumana ja niinpä hän ryösti Naavisemon pojan ja jätti oman tyttärensä tilalle.
Meni vuosia ja lapset kasvoivat. Pojasta kasvoi viisas mies ja taitava metsästäjä, joka kuitenkin sai selville totuuden: hänen oma äitinsä oli Naavisemo, ei Syöjätär. Poika raivostui ja tappoi vihastuksissaan Syöjättären sekä tämän tyttären petoksen vuoksi ja poltti näiden ruumiit.
Syöjättären tuhkasta nousi sammakkoja, sääskiä, polttiaisia ynnä muita ”vaivaa” aiheuttavia hyönteisiä ja olentoja. Itse Syöjätär muuttui pahansuovaksi pimeän haltijaksi, joka hallitsee pahoja henkiä, kaamosta ja tunturien yöpuolta. Sanotaan että Syöjättären uskollisin ystävä on iso raatakuoriainen, joka kulkee koko ajan hänen rinnallaan. Talveksi Syöjätär nukuttaa hallitsemansa hyönteiset ja muut kiusanhenget, mutta lähettää ne taas kesänajaksi kaikkien riesaksi.
Entäpä sitten Naavisemo? Kuoltuaan tästä Auringon tyttärestä syntyi kukkakärpäset ja muut pölyttäjähyönteiset, jotta metsässä ja soilla riittäisi marjoja ihmisten ja eläinten syötäväksi. Päiväperhonen liitelee alati hänen rinnallaan ja hän hallitsee hyviä henkiä, valoisaa vuoden aikaa ja tunturien päiväpuolta.
Nämä kaksi haltijatarta nähdään myös hirvi- ja karhumyytin esiäiteinä. Uskomuksen mukaan ihmiset polveutuvat kahdesta kantaeläimestä, hirvestä, joka tarinan mukaan yhtyi Naavisemon kanssa, sekä karhusta, joka teki liiton Syöjättären kanssa.
Nämä dualistiset haltijaparit liittyvät luonnollisesti vuodenkiertoon ja aurinkomytologiaan.
Tervehdys siis Naavisemo, jonka valtakausi alkoi kevätpäiväntasauksesta.
Toivotaan, että tänä kesänä Syöjätär unohtaa herättää kiusankappaleet!
Lähteet:
Goranus, Saamelaisesta Mytologiasta
Runavik, Pohjoinen shamanismi
