Joulupaniikki iskemässä – muista tämä!

Joulun alla tahtoo iskeä paniikki. Onko kaikki valmista, onko asiat tip-top ja nurkat puunattu ja lanttulaatikot laitettu. Että kaikki olisi valmiimpaa, siistimpää ja “oikeanlaista”. Samalla tekeminen lisääntyy, vaikka tähän aikaan vuodesta mieli haluaa rauhoittua.

Kuitenkin rumpua tehdessä, ajatus kaiken täydellisyydestä saa toiset mittasuhteet. Samoin käy luonnossa. Kaikki on jo täydellistä ja kaikki oikeassa paikassa.

Rummun nahassa näkyy elämä: eläimen kokemukset, arvet ja jäljet, jotka jätän näkyviin. Ne eivät ole vikoja, vaan muistutus siitä, että käsissäni on jotakin elävää ja arvokasta.

Kahta samanlaista rumpua ei synny. Eikä niiden ole tarkoitus näyttää “virheettömiltä” tai “täydellisiltä”. Jos haluaisin luoda sellaista, vaihtaisin tuotteen. Jos jäljet häviävät, mitä jää jäljelle? Jää vain kuori.

Tässä on jotakin samaa kuin joulussa. Juhla, armo ja rakkaus ei synny siitä, että kaikki on hallissa, viimeisteltyä ja valmista. Usein kaunein hetki löytyy keskeneräisyydestä ja nk. virheistä. Siitä, että annamme itsemme ja toisten olla sellaisia kuin ovat.

Rummun nahka ja luonto kantavat elämän jälkiä ilman häpeää. Ei anteeksipyyntöjä. Ehkä joulussakin olisi tilaa samalle armolle. Että kaiken ei tarvitse olla valmista ja viimeisen päälle laitettua.

Rumpu ei pyri täydellisyyteen. Se on jo sitä. Niin kuin me kaikki – jokainen omana erityisenä olentonaan. Siinä voisi olla joulun sanoma.

Rentouttavaa ja armollista joulua!