Artikkelit

AlfaOmega tarinakilpailun satoa – runoja ja riimittelyä

AlfaOmegan energia nosti tarinankertojissa esiin tunteita, tarinoita, runoja ja riimittelyjä. Tässä vielä lisää tunteita ja tuoksuja – niitä kipeitäkin myös, joissakin tarinoissa on esillä vain osa tekstistä. Olepa hyvä!


Olen tähteläinen, valon työssä täällä maaplaneetalla. Tarkoitukseni on olla yhdistävä lenkki äiti maan ja taivaan välillä. Opiskelen shamaaniksi ja tämän rummun värimaailma tuo minulle kotoisten olon. Koska olen tähdistä tullut, maaplaneetan energiat ovat aikanaan olleet rasite, mutta nyt tällä tiellä, olen oppinut paljon ja opetan läsnäolollani kaikelle olevaiselle parhaani mukaan mitä rakkaus saa aikaan. Eläimet ovat lähellä sydäntäni, juttelemme kaikkien vastaan tulevien eläinten kanssa sanatonta puhetta. Voimaeläimiäni ovat korppi ja susi. Olisin ikionnellinen juuri tästä rummusta, kaikella on tarkoituksensa, myös sillä että näin tämän rummun.

Marjo

 

Kuule kutsuni Alfa-Omega! Tule parikseni muuttamaan maailmaa, Olet syvänteiden rumpu, veden kanssa yhtä. Tummaa virtaa, sinistä kuohua, turkoosia kristallista puhtautta. Niin kuin vesi ruokkii ja pitää elossa Äiti maata, se pitää elossa myös meitä. Sama siunattu vesi merissä, joissa, järvissä, lähteissä, lammissa kuin mitä virtaa meissä. Lähde kanssani yhteiselle matkalle. Elävöittämään syvää virtaa, nostattamaan kuohuja, liikuttamaan, virtauttamaan, puhdistamaan, kristallisoimaan vesiä meissä ja ympärillämme.
Ja kun sinun äänesi, minun ääneni ja intuitioni yhtyy, se pistäköön vedet liikkeelle nostaen läsnäolevissa esiin haavat, varjot ja pelot. Hellästi hoidettaviksi, parannettaviksi ja irtipäästettäviksi. Kun me puhdistamme vesiä kanssakulkijoissamme, saamme sen virtaamaan kauniisti ja esteittä, puhdistamme myös Äiti maata.
Haluan luoda kanssasi rakkautta ja valoa. Toivon käyttööni viisautesi ja voimasi ihmisten avuksi, tueksi ja lohduksi. Sinussa on minun värini, resonanssini ja juurevuuteni. Sinussa on minun luontoni. Ja minä kutsun sinua luomaan kanssani!

Anu

 

Tähtien tuolla puolella
“En minäkään tiennyt, että lähden, vuorella kultaisella nyt olla saan. Vaali elämän lahjaa meidän tähden, se on kallein asia päällä maan”
Siellä sinä nyt olet ollut 9kk, Rakas Poikani, tähtien tuolla puolen. Jospa rummun soinnut kantavat äidin lähemmäksi tähtitaivasta, lähemmäksi sinua. Tuovat lohtua ikävään. Rakastan sinua tähtesi kautta kuuhun ja takaisin.

Satu

 

Tämä syksy on ollut haasteita täynnä, mikään ei ole mennyt niin kuin olin ehkä toivonut, kärsin…
Heti kun näin AlfaOmegan tunsin siitä valtaisaa positiivista energiaa ja voimaa… Hän on juuri se mitä/ketä olen odottanut, tiedän että jos hän olisi ollut myytävänä olisin ostanut hänet. Tämä on vain nyt tapahduttava tai ei koskaan. Olen jo jonkin aikaa etsinyt Rumpu-ukon sivuilta juuri sitä oikeaa kumppania jakamaan tämän uuden luvun elämässäni, paljon on uusia tuulia edessä ja tarvitsen voimakkaan kumppanin rinnallani antamaan voimia näissä tuulissa. Samalla tuntureiden tuulahduksen sisälleni. Tunturissa, teltassa ollessani, sateen seasta kuulemani joiku, antoi jo muutamia vuosia sitten sysäyksen siihen mihin suuntaan elämäni pitäisi mennä. Rummun myötä saisin lisä rohkeutta luottaa intuitioon, avata mieltäni uusille ulottuvuuksille ja mennä rohkeammin oikeaan suuntaan.

 Maikki

 

9.9.2021 heräsin kyyneleet silmissä huonosti nukutun yön jälkeen. Olin joutunut edellisenä iltana hautaamaan uskollisen ystäväni, äkillisesti sairastuneen Muru-koiran. Muru oli minulle paljon enemmän, kuin “vain koira” ja se opetti kymmenen elinvuotensa aikana minulle tärkeitä viisauksia elämästä, kuten: Suhtaudu kaikkiin lähtökohtaisesti ystävällisesti. Jos he eivät toimi samoin sinua kohtaan, se on vain heidän ongelmansa. Älä ole pitkävihainen. Osoita myötätuntoa aina, kun toinen on surullinen. Nauti hyvästä ruuasta, luonnossa liikkumisesta ja rakkaittesi seurasta aina, kun mahdollista. Rakasta ja näytä, että rakastat. Elä täysillä tässä hetkessä.

Kirjoitin 9.9. päiväkirjaani: ” Uskon, että Muru kuolemallaan teki tilaa jollekin uudelle. Jollekin suurelle, joka tulee näkymään jollakin tavoin minun elämässäni. Murun kuoleman myötä minusta myös tuntuu, että minun täytyy luopua turhista tavaroista, vaatteista ja asioista, jotka eivät palvele minua enää. Murun paikkaa ei pysty mikään eikä kukaan täyttämään, mutta kaikessa surun raastavuudessa tunnen myös uuden alun, enkä vain yhteisen aikamme loppua. Tunnen muutoksen, joka tulee vaikuttamaan sieluni joka sopukkaan asti.”

Kun näin kuvan shamaanirumpu nro 999:stä ja luin, milloin se on alkanut syntyä, tuli itku. Tuli vahva tunne yhteydestä Muruun ja siihen uuden ajanjakson alkamiseen elämässäni. Rummun väritystä katsellessani mieleeni nousivat myös ne lukemattomat mustikkareissut, joille Muru karkasi mukaani mökillä ollessamme ja kuinka se makasi sitten mättäitten vierellä tuntikausia marjastustani vahtien. Tämä muisto sai hymyn huulilleni. Toissa yönä näin unta Murusta, kuinka se muuttui aikuisesta koirasta elinvoimaiseksi ja leikkisäksi koiranpennuksi ja myös tämä uni kertoi minulle uudesta alusta. Tuoko tämä rumpu elämääni sen uuden alun – nähtäväksi jää.

Maarit

 

Selasin facea, samalla kuunnellen television melua taustalla. Rumpu osui silmääni, pakotti katsomaan itseään, veti puoleensa, käteni tunsivat sen voiman vaikka rumpu on pienenä kuvana puhelimessani. Rummun sielu vetää minua luokseen vahvasti.
Olen kärsinyt vakavasta masennuksesta jo yli kymmenen vuotta, ikinä ei ole mikään esine saanut minua tuntemaan näin. Tahtomaan esineen osaksi elämääni, jättämään synkät ajat taakse, keskittymään uuteen ja iloon, nauruun, hyvään.
Tämä tunne on jotain aivan uskomatonta mikä sielustani kumpuaa. Tekstiä en osaa tuottaa tarpeeksi hyvin kuvailemaan tuntojani, tässä sanoja jotka rumpu minut veti kirjoittamaan.
Elämästä tulee vielä hyvää.

Susanna

 

Kun näin postauksen ja rummun. Pysähdyin siihen hetkeen. Se lumosi sen verran että otin screenshotin jotta pääsisin katsomaan sitä lähempää, tuntien ettei sekään riitä.
Jokin ajattomuus, ja valtava voima siinä kutsuu. En ole koskaan ajatellut että haluaisin valmista rumpua, haluaisin joskus valmistaa sen itse, mutta tämä puhuttelee tyyneydellään ja voimallaan.
Sekkn hassu juttu.. Että kesällä ottaessani ensimmäisen vihkimyksen kohti energiahoitoja, niiden tekemistä, näin juurikin tuota väriä. Sinistä. Se on poikkeuksellista miten paljon sitä on nyt polullani esiintynyt. Rakastan yleensä punaisensävyisiä ja oranssia väriä. Mutta nyt jokin on vienyt minua kohti sinistä.
Ja tässä rummuissa näen jotain niin kaunista. Näen sitä voimaa ja rauhaa jota minussakin on. Äärettömyyttä, kuten sielukin on ääretön.
Näen matkan, ja haluaisin astua sen kyytiin.
Haluaisin ottaa rummun käteeni, sivellä sen kaunista pintaa, katsoa mitä siinä näen. Tuntea sen energian.
Mikäli tämä kaunis tekele on minulle tarkoitettu, sitten niin käy. Mikäli ei, sitten totean että jokin muu odottaa minua.
Toivotan joka tapauksessa rummulle hyvää matkaa, tulee se sitten luokseni tai ei. Pitkää ikää, ja omistajalle paljon iloa ja voimia. Pyhää Henkeä ja rakkautta. ❤️

Eliisa

 

Esikoiseni syntyi helmikuussa 2020. Tyttäreni Meiju eli 9kk ja 7 päivää. Meijulla oli vaikea synnynnäinen sydänvika. Silti toivoa oli koko ajan ja lopulta Meijun lähtö tuli kuitenkin yllätyksenä. Sairaudestaan ja lukuisista avosydänleikkauksista ja vaikeista toimenpiteistä huolimatta Meiju oli todella iloinen lapsi, Neiti Aurinko. Meiju ja Meijun elämä oli ihmeitä täynnä.

Olen tietenkin surrut lapseni menettämistä ihan sielun pohjiani myöten. Muutin Lappiin. Pidin välivuoden työelämästä ja vaan vaelsin ja telttailin. Vaelsin tämän vuoden tuntureilla kuuntelemassa suruani ja etsimässä itseäni.

Eilen muutin Kuopioon. Unelmana on saada toinenkin lapsi. Olen siis elämäni taitekohdassa. Vuoden olen antautunut surulle täysin. Nyt rakennan pesää ja haaveilen uudesta raskaudesta.

Aion opettaa rummun tai’at myös lapselleni. Olisi upeaa saada tämä rumpu tähän elämäni suureen hetkeen. Lapsen kasvaessa tästä rummusta tulisi hänen rumpunsa. En ole vielä raskaana, mutta tunnen jo hänen sielunsa lähellä minua. Myös Meiju on elämässäni vahvasti läsnä, lähettelee merkkejä itsestään.

Kiitos, kiitos, kiitos ❤

Sanna

 

Moikka,

ensin haluaisin kiitää että rumpu pääsee matkalle.

… Nyt olen yksinhuoltaja, ero sekä traumatinen kokemuksen kanssa on tullut vielä päällä että kuopus on vaikea autismin piirteet, siis meillä on paljon sairaala-, tarkastus-, terapiakäynnit viime 4 vuoden aikana.

Ja tässä kaikissä oma itsensä tippu todella sivuun, olen usein käynyt ihastelemaan rumpu-ukon rummut mutta aina rahaa pitäisi säästä muu käytöön. Täällä hetkellä auto on rikki, lapset tarvii talvivaateet ja viime viikoa tullut eka kertaa esille että minä aidinä pitäisin huolta myös itsensä. Koska jos en ole olemassa enää, ei kukaan hoitaa lapset. Sydämeni lähes lakkasi toimimasta viime viikoa mikä oli shokki koska olen vastaa 45v, ja pitäisin käydä hammaslääkärille koska omat hampat pahassa kunnossa.
Ystäväpiiri tippui eron jälkeen pois, sekä tukiverko Suomessa ei ole mutta olen sopeutunut, yksinäisyys ei ennä sattuu.
Mitä antaa minulle voimaa on minun taide, taiden avusta käyn traumoja sekä toivet läpi. Olen sen mieltä, että minun maalaukset sekä AlfaOmega olisi tämöstä “power-pacc” joka auttaa palauttamaan henkisen sekä fyysinen voimaa.
Kiitos paljon että luette minun tarina loppuun, harvoin pääsen puhumaan vaikea asiasta.

S.H (näkyvillä vain osa tarinasta henkilökohtaisuuden vuoksi.)

 

Tähtien takana katseemme kohtasivat. Näin sinut ja sinussa koko avaruuden. Sinun katseesi sai silmäni tummiksi kuin yötaivas lunta vasten, kuin kaksi mustikkaa odottaen malttamattomana poimintaa syvällä metsän uumenissa. Olin vihdoin nähty, vihdoin unelmistani täytetty. Otit minut syliisi, otit minut ja yhdessä kuljimme elämän matkaa, kuljimme läpi myrskyjen ja tyynten päivien. Vain sinä näit voimani, sain sinussa kasvaa. Olit turvani, parasta maan päällä, kun uskalsin syvälle sieluni pimeään yöhön. Olen yhä kiitollinen kaikista maailmoista, jotka avasit minulle. Ja nyt kun olen noussut lähemmäs valoa, huomaan, on tämä matka täynnä muutoksia, ja me emme ole enää me.

On aika päästää irti, ja kulkea eteenpäin. Mutta yhä sinä lähetät minulle taikaa. Sillä luulen, että se olet sinä, joka lähetit minulle sen sinisen lohikäärmeen, joka on tullut suojelijakseni. Tai ehkäpä yhteiset enkelimme toivat hänet vierelleni. Onhan lohikäärmeessäni leikkimielisyyttä, kepeyttä ja samalla ääretöntä viisautta, aivan kuin sinussa rakkaani.

Tiedän, että sain tuon voimaeläimen, kun kasvoin ymmärtämään armon merkityksen. Siksi armon sanomaa tahdon laulaa avoimesta sydämestäni. Vielä kasvan kertomaan rakkaudesta, ollen se voima, jonka minussa näit jo aikoja sitten. Ja vaikka se sattuu, päästän sinusta irti, aina sinua rakastaen, sillä on aika kääntää uusi sivu, ja valmistautua tehtävääni. Siksi tänään kuljen läpi surun, ja siitä vielä vahvistun.

Enkä tiedä, kuka jatkaa matkaa vierelläni, mutta odotan, kärsivällisyyttä opetellen. Niin uskon, vielä koittaa se päivä, kun tuleva rakkaani katsoo sieluuni, yhtä syvälle kuin sinä, kuljettaen läpi avaruuden. Ehkä hänkin vaeltelee metsässä niinkuin minä, toivoen ja haaveillen. Ja kun tänään luulen olevani yksin, kuiskivat metsän puut minulle ”rakas”, ja minä suutelen heidän kaarnaa. Niin suutelen ja yhdyn metsään, ja metsän sylissä tunnen kuka olen. On aika astua uuteen, aika ottaa paikkani. Metsä kertoo minulle, kaikki on tulossa, kaikki mitä odotan. Kunpa vain oppisin luottamaan.

Ja vaikka olen tullut tähdistä, juurrun syvälle Äiti Maahan, jota niin kovasti rakastan. Sillä tästä yhteydestä, yhteisestä äitiydestä, tästä rakkaudesta, minä olen tullut kertomaan. Ja niin enkelit tahtovat antaa minulle lahjan, väriltään sinisen tumman kuin silmäni, luodun samoista tähdistä, samasta taiasta kuin minäkin.

Sillä äitini kohdusta minä synnyin seitsemännen tunnin seitsemännellä minuutilla, kun taas seitsemässä päivässä syntyi tuo lahja, taivaallinen rakkauden rumpu. Kertokoon se kotimaastamme seitsemän sisaren tähdistössä. Matkustaen läpi ajan, kulkien avaruuden äärettömissä mahdollisuuksissa, saavuimme tähän maahan. Ja vaikka olen vielä kovin keskeneräinen, olen valmis avautumaan. Ja tuo rumpu, enkelten lahja, auttakoon minua matkassani, kun aloitan uutta taivalta. Sillä minä tiedän ja tunnen sydämessäni, kuinka vielä tämä maa tulvii rakkauden taikaa. Ja tätä kuvaa tulkoon rumpu kanssani piirtämään sydänten yhteyden harmoniassa.

Sarianne

 

Tuijotan rumpua kännykän näytöltä. Katse nauliintuu ja ikään kuin rummun keskiosa alkaa syvenemään, kuin imisi minut sisuksiinsa.. Rummusta erottuu silmät. Ne on kaksi vuotta sitten menehtyneen Walesinterrieri-koirani, Pippurin silmät. Pian näen koko pään. Pippuri sanoo:” Hae muistiinpanosi. Siinä on se kanavoimasi viesti ,jonka kerroin sinulle pian poismenoni jälkeen. Sinä tarvitset sitä viestiä nyt ja tätä kautta viestini koskettaa myös muita.” Hae punanahkaisen vihkosen. Etsin kohdan, jonka olen kirjoittanut ylös 9.6.2019, kuusipäivää Pippurin pois menon jälkeen.
Pippurin sanoin: ” Suru ei ole rakkauden mittari. Mitä enemmän suret, sitä enemmän olet kiinni surussa ja tuskassa. Päästä irti, jotta sielu voi olla vapaa. Rakastan sinua! Muista kunnioittaa rauhaasi. Olet rakkauden lähettiläs. Sinä olet! Minä kuljen kanssasi.”
Kiitos rumpu, kun johdatit minut tämän tärkeän ja ajankohtaisen viestin äärelle. Kiitos!

Asta