Artikkelit

AlfaOmega tarinakilpailun satoa – runoja ja riimittelyä

AlfaOmegan energia nosti tarinankertojissa esiin tunteita, tarinoita, runoja ja riimittelyjä. Tässä vielä lisää ”tunteita ja tuoksuja”, joissakin tarinoissa on esillä vain osa tekstistä. Olepa hyvä!


Olipa kerran pieni tyttö, joka asui vaatekomerossa ja metsässä. Hiljaisena ja huomaamattomana komerossa, kunnes vaihtoi maiseman metsään,jossa hän avoimen iloisena ja vapautuneena vaelsi tuntien metsänväen seuran näkemättä heitä koskaan, mutta kokien itsensä melkeinpä prinsessaksi. Suolla oli taas eri väki, nekin hän aisti,muttei koskaan heitä tietoisesti nähnyt. Tuoksut ovat säilyneet muistissa,vaikka tytöstä on kasvanut tylsä aikuinen. Tuossa rummussa näkyy tytölle ne kaikki iloiset muistot, joka katsannolla eri tarina ja maisema. Toivoen,että jokainen rummunisku vapauttaa tytön vapautumaan kaikista typeristä lukoista mielessään. Äitimaa kyllä ohjaa tyttöä kovasti oikeaan suuntaan. Mikä suuri tunnelataus tulikaan. 🧚

Heli, Vainikkala

 

Alkuja ja loppuja, niitä minun elämäni on ollut. Niitähän meidän kaikkien elämä lopulta on. Siinä, missä alun energia tuo mukanaan aina jotain uutta ja virkistävää, täytyy sitä edeltää jonkin aikakauden päättyminen, jonkin kuolema.

Viime vuonna sain unelmieni työpaikan. Sellaisen, jota hehkutin ylpeydellä. Pian minulle valkeni, että unelmaa se oli vain paperilla. Nyt, 1,5 vuoden kipuilun jälkeen minä irtisanouduin. Tätä edelsi 2kk sairausloma, jonka aikana tein todella syvän matkan itseeni. Matkan, joka on yhä kesken. Olen kuitenkin saattamassa loppuun jotain vanhaa, kuolettamaasa tiettyjä osia itsessäni ja valmistautumassa synnyttämään uutta. Tämä uinuva aika pitää sisällään valtavan energialatauksen. Tunnen, kuinka vanha on päättymässä, ja uusi pian alkamassa mutta välitilakin on käytävä läpi. Se on pimeä tunneli jossa täytyy vain luottaa siihen omaan sisäiseen ääneensä, kun uusi näkymä ei ole vielä konkreettisesti silmien edessä. Tunnen, kuinka jotain uutta ja valtavan mullistavaa on astumassa eteeni. Kuinka vanhat juuret alkavat irrota, tuoden mieleeni ajatuksia muutosta uudelle paikkakunnalla, jossa minulla ei ole mitään eikä ketään: pelkkä uusi alku. Tuon saman muutosaallon tunsin sisälläni viime vuonna juuri ennen, kuin minulle tuotiin se unelmatyö, joka tuolloin oli tärkeä alku uudelle, sittemmin tärkeä loppu jota nyt tämä seuraava uusi edellyttää.

Voisin kertoa lukemattomia tarinoita elämässäni siitä, kuinka oman sielun äänen kuuntelu tuo eteen valintoja jonkin vanhan päättämisestä ja uuteen siirtymisestä. Lukemattomia tarinoita menetyksistä, ihmissuhteiden päättymisistä, hyvästeistä ja hautajaisista. Mutta yhtä lailla voisin kertoa tarinan siitä kuka olen tänään niiden takia. Kuinka jokainen hyvästi toi tullessaan uuden terveyhdyksen, tai jokaiset hautajaiset uuden syntymän.

Alkuja ja loppuja, niitä tämä elämä on. Ainoa pysyvä asia on muutos, ja sitä taikaa ja mahtivoimaa minä tässä elämässä haluan todeksi rummuttaa. Emme me paikallaan pysyen pääse lopulta minnekkään. Haluan rummuttaa voimaa uusille aluille, rohkeutta lopuille ja päättymisille. Juhlistaa ja syleillä jokaista syntymää ja kuolemaa jotka ovat välttämättömiä elämän ja kasvumme kannalta. Haluan rummuttaa tätä energias itselleni, mutta myös koko maailmalle. Haluan loppujen ja alkujen, AlfaOmegan, olevan parantava ja ihmisten senhetkisiä prosesseja tukeva, rohkaiseva ja hoitava rumpu. Hyväksyntää irtipäästää, rohkeutta astua uuteen.

Rakkaudella,
Satu, Kuopio (jolla muuten aina on alku, opetus ja varsin onnellinen loppu, eikö)

 

Kun näin kuvan rummusta, kyynelet tulivat silmiini. Rummun energia kosketti sydäntäni ja sieluani jostain niin syvältä, ettei sille oikein edes löydy sanoja – siihen voi vain upota.
Antaa yhteyden ja energian koskettaa sisimpää, jostain niin syvältä tasolta, minne vain tämän rummun energia pääsee. Tämä päivä on ollut minulle kuoleman ja uudelleensyntymän päivä. Sain päätökseen pitkän transformaatiomatkan, joka oli elämässäni oman itseni synnytysprosessi. Miten voikaan olla, että juuri tänään tämä rumpu saapui koskettamaan minua energiallaan? Aivan kuin lohduttaen, kertoen että on turvallista päästää irti. Antaa jonkin vanhan kuolla. Jotta jotain uutta ja kaunista voi virrata elämääni. Rumpu kuiskaa minulle, luota. Uusi on saapumassa, vaikken näe sitä vielä. Uusi elämä. Uusi rakkaus. Uuden alun mahdollisuus. Ehkä siksi itken. Rummun hoitaessa sydäntäni. Sieluani. Se tekee niin kauniin kipeää. Ottaa vastaan rummun energia, sen hoiva. Mutta niin kiitollinen olen siitä, että sain ottaa tämän hetken vastaan. Tämän rakkauden, tämän yhteyden – tämän rummun parantavan voiman. Ja vaikkei rumpu päätyisi minulle, se on antanut minulle jotain niin kaunista, mistä voin vain olla kiitollinen. Se on antanut minulle lahjan, oman energiansa lahjan.

Meera, Espoo

 

Teatteriryhmä otti ohjelmistoonsa ”Uskomaton maailmanloppu” nimisen näytelmän. Näytelmän teemana oli tuleva sähköpaineaalto, joka pyyhkäisisi yli koko maapallon.

Mutta kuinkas ollakaan, syksyllä Yle julkaisi uutisen, joka kertoi todella suuresta, ennenkokemattomasta aurinkomyrskystä, joka tulisi iskemään maapalloon lähiaikoina. Tällainen myrsky iskee maahan noin 100–150 vuoden välein, edellinen oli 162 vuotta sitten. Tämä tuleva myrsky olisi erityisen voimakas ja sähköverkkojen ja internetin kaatuminen olisi hyvinkin mahdollista, eihän tästä ollut mitään kokemusta 162 vuotta sitten. Eikä silloin ollut vielä mitään laitteita, joilla mitata tällaisia luonnonilmiöitä.

Teatteriryhmässä oli näyttelijä Pietu, joka oli hieman perehtynyt luonnonhenkiin ja rummutusrytmin aiheuttamaan värähtelyyn hankkimansa shamaanirummun avustuksella. Hänellä oli ollut aikaisemmassa näytelmässä shamaanin rooli. Tässä roolissa hän oli rytmittänyt shamaanirummullaan kohtauksia. Väliin hyvinkin tiheällä rytmityksellä, kun haettiin huippukohtia draamankaareen.

Ylen uutinen aiheutti Pietussa sietämättömiä aavistuksia ja melkeinpä pelkoa tulevasta. Hän otti rumpunsa ja rytmitti itsensä kehon sykkeeseen ja sai sitä kautta hieman tyyneyttä sieluunsa. Ajatus tulevasta myrskystä oli kuitenkin niin voimakas, ettei hänen kehonsa tuntunut saavan siltä rauhaa. Lopulta hänen kehonsa kuitenkin vaipui transsiin rummun sykkeen tahdittamana.

Pietu nousi voimaeläimensä siiville ja kiisi ison veden yli uudelle mantereelle. Alhaalta rummun rytmikäs kumu kutsui häntä laskeutumaan. Hänen voimaeläimensä esiintyi laskeutumispaikalla olevan suuren toteemin huipulla. Paikalla oli 12 puolialastonta tatuoitua ihmistä rumpu toisessa, kapula toisessa kädessään. Jokaisella oli päässään omaa voimaeläintään kuvaava päähine. Rummutus oli hiljaisen rytmikästä. Karhupäähineessä esiintyvällä miehellä oli kädessään suuri sinisen kirjava AlfaOmega rumpu, hän vaikutti johtajalta seisoessaan siinä muiden edessä.

Karhupäinen shamaani asetti siniselle rummulleen pieniä luita, hetken väristyään rumpukalvo rauhoittui ja luut asettuivat säännölliseen kuvioon. Päällikkö korotti ääntään ja lausui kumealla äänellä ”three zero one one two one and the end” ja jatkoi ”we can prevent it by drumming”.

Marraskuun viimeisen päivän ensimmäinen tunti aukeni talvisena ja revontulien kauniisti kirkastamana. Revontulet näkyivät taivaalla todella kirkkaina kaupungin valosaasteesta huolimatta. Pietulla oli asuntonsa isosta ikkunasta laaja näkymä kaupungin kiihkeään yöelämän sykkeeseen. Hän rummutti kevyellä kosketuksella hiljaa tahtia kiihdyttäen itsensä transsiin ja tunsi kehossaan elämän kiihkeän sykkeen. Hän nousi voimaeläimensä siiville ja katseli korkeudesta koko maapallon kauneutta ja yllä leiskuvia revontulia. Hän aisti 12 muun rummuttajan sykkeen ja kiihkeän rummutuksen, rummutuksen rytmi sulautti heidän mielensä yhdeksi elämää sykkiväksi tietoisuudeksi.

Äkkiä taivas repesi ja valtava paine pyyhkäisi yli koko maan, hirveän jyrinän seuratessa tätä paineaaltoa. Pietu kadotti rytminsä ja voimaeläimen siivet pudottivat hänet tyhjyyteen. Kaikki pimeni.

Pietu kohotti päätään, hän makasi matolla sininen rumpu vieressään. Pietu kohottautui ja katsoi ikkunasta ulos, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta kaikki näytti hirveän tyhjältä. Ulkona ei näkynyt ainuttakaan elävää ihmistä. Sähköt olivat sammuneet. ääntäkään ei kuulunut. Hän oli totaalisen yksin vain sininen rumpu seuranaan.

Pietun kurkusta kohosi hurja huuto ja hänen kehonsa vapisi. Hän heräsi, aukaisi silmänsä ja hänen suustaan pääsi voipunut huokaus: voi hyvä luoja, minä haluan tuon rummun.

Pekka

 

Kun avasin sähköpstisi ja näin rummun, kylmät väreet nousivat iholleni. Olin katsonut Rumpu-Ukon sivuilta rumpuja pidemmän aikaa mutta mikään ei ollut kutsunut minua. Olin viime syksynä rumpu illassasi ja shamaanirummut rupesivat kutsumaan minua kun ymmärsin niiden valtavan maadoittavan voiman. Olen nuoresta asti rakastanut rumpujen soittoa ja voimaa mikä niistä tulee ja ihmetellyt mistä tuttuuden tunne niihin liittyen tulee. Hankin suuren unelmani siivittämänä itselleni sähkörummut kesällä, soitan usein meditaation omaisessa tilassa yhtä rumpua joka muistuttaa shamaanirumpua, mutta se ei ole sama asia ja olen haaveillut oikeasta shamaanirummusta. Soitellessani suustani alkaa pulputa kieltä joka kuulostaa Aboriginaalien kieleltä, myös unissani tuodaan esille paikkoja jotka liittyvät Australian ja Amerikan aboriginaaleihin, Uluru jne. Elämänpolunnumeroni on 9 ja olen pienestä pitäen pitänyt numeroa 9 onnennumeronani, tietämättä sen suurempaa merkitystä. Keväällä unessani tuotiin minulle numero 7 ja 666 joka liittyy minulla ylösnousun matkaan ja nämä sekä numero 9 ovat toistuneet elämässäni tänä vuonna.

Kun katson rummun kuvaa, minulle herää samanlaisia tunteita kuin olisin rakastunut, ihmeellinen tunne, perhosia ja lämpöä vatsan pohjassa. Korvani soivat kovasti kun kirjoittelen tätä. Kiitokset kun järjestätte tällaisen kilpailun 🙏🏼

Josefiina, Järvenpää

 

Elämäni muutokset ovat tulleet siihen pisteeseen, että nyt uskallan jo ajatella toteuttavani mielihaluni ja kenties jopa tarpeeni, soittaa rumpua siellä omassa salapaikassani. Olen käynyt vilkuilemassa rumpuja, mutten ole kuitenkaan rohjennut, vieläkään. Edelleen jokin vanha pitää kiinni: laittaa nyt isohko summa johonkin ihmeen noitarumpuun kiinni, ei ole järkevää. Nyt tulin pitkästä aikaa salavihkaa katselemaan, miltä rumpurintamalla näyttää ja törmäsin kilpailuun, jossa on palkintona rumpu. Rumpu, joka on kuin sammalen ja jäkälän peittämän Kiveni pinta, joka on kuin elävä jääseinämä Kiveni alla. Mieleeni juolahti välittömästi rummun nimi, jokin muu kuin Alku ja Loppu, jolla sitä nyt kutsutaan. Kenties minun rumpuni on jokin toinen ja vielä ei ole sen aika, mutta ainakin tämä rumpu pakotti minut kirjoittamaan – asia, jota olen koko elämäni halunnut tehdä, mutta jota en ole -sitäkään- rohjennut tehdä. Minun uusi alkuni on nyt tässä, kiitos.

Kati

 

Matkasin nuorena Lapista vanhempien mukana etelään. Päädyin Oulun ja Turun rannikon kautta parikymppisenä Helsinkiin.

Ihmisten vilinässä, valojen välkkeessä, innokkaan opiskelijan tietämistä uhkuen, halusin valloittaa maailman, tai ainakin pelastaa sen.

Sokaistuneena, omasta voimasta hiljalleen valutettuna vuosi toisensa jälkeen kulkeuduin kauemmaksi.
Pois erätulien lämmöstä, pois pitkien mäntyjen rauhoittavasta huminasta, hiljaisuuden pyhästä kosketuksesta.

Sulkeutuivat silmät. Sulkeutui sielu.

En enää muistanut enkä kuullut, mitä Äiti Maa oli lapsen hetkistä saakka minulle hellästi kuiskutellut.

Ruska-aikaan, kaksi vuotta sitten, lähdin joukon mukana vaellukselle Noitatunturille.

Olin ametistikaivoksen ohjatulla kierroksella, että en olisin istunut autossa yksin.

Sain mukaan shamaanikiven. Pyörittelin sitä taskussani naureskellen.

Säikähtäen ymmärsin puolen vuosisadan kierroksen siihen, kun lähdin ja unohdin.
Rummun isku kuin nyrkki, ja maa katosi jalkojeni alta.

Noutomatka sisimpään.

Kaikin tavoin reunoista raapien, rimpuillen, omasta kiinni pitäen, luonto solisi kynsien alta kauhukseni sisään.

Pimeän yön turva peittää huudon, kivun ja vihan.

Korppi olalla vanha varjo irroittaa ihmeelliset, säihkyvät sirpaleet rinnastani.

Nyt houreisina hetkinä, pyhässä hiljaisuudessa, kuulenko Äiti Maan kuiskauksen?

Pyörryksissä ihollani leikkii metsäkirkon humina…

Horjuessani havahdun, näen kyynelsilmissä mesikämmenen heijastuksen.

Sieluni!

Se roihuaa erätulen loimussa.

Jaan-Erik

 

Voin vain kuvitella mitä kaikkea AlfaOmegan kanssa voisimme saada aikaan. Siitä tulisi osa perhettä ja se toimisi tärkeänä osana ja apuna hoitamassa minua sekä muita. Se sai minut kaipaamaan takaisin syleilyynsä ja uskon, että en varmaankaan ole ainoa. AlfaOmega on enemmän kuin tervetullut meidän kotiin ja pääsee toteuttamaan tehtäväänsä ja jakamaan viisauttaan sitä kunnioittavissa käsissä. Kiitos, kiitos, kiitos.

Saku, Oulu

 

Voimaunessa olen myös nähnyt pari vuotta sitten numerot 999, joiden merkitys ei ennen tätä ole minulle selvinnyt. Nyt löytyi näille numeroille merkitys!
Tämä rumpu on tehty minulle ja auttaa minua löytämään korkeamman minäni ja yhteyteni maailmankaukkeuteen.

Valoa ja rakkautta!

Piia, Oulu

 

Öisellä astraalimatkallani energiakehoni matkasi minulle tuntemattomaan paikkaan ja aikaan. Löysin itseni yön pimeästä ulottuvuudesta, katselin ympärilleni ja vaikka en nähnytkään ketään niin tunsin etten ole yksin. Yhtäkkiä edessäni seisoi kaunein näkemäni olento mustassa pitkässä tukassaan ja pyysi minua liittymään seuraansa. Tämä olento näytti minulle upeita asioita, asioita universumin ytimestä sekä myös ihmisyydestä ja matkan tarkoituksesta tämän maapallon päällä. Näin myös itseni tämän olennon silmin ja oivalsin omaa matkaani uudella tavalla. Astraalimatkalta kotiin ja fyysiseen kehoon palattuani näin kolmannen silmäni kautta kuvan rummusta, joka sykähdytti sieluani – en saanut tuota kuvaa pois mielestäni ja sitten yhtäkkiä näen tuon saman rummun Rumpu-ukon sivulla, shamaanirumpu nro999! Tämä jos jokin kertoo siitä, että olemme kaikki energiaa, sitä samaa energiaa mistä universumi muodostuu ja meillä on jo olemassa universumin tietoisuus, se on meissä itsestämme kunhan vain muodostamme yhteyden siihen ❤❤❤

Anna, Tampere

 

Olen usean päivän palannut tämän rummun kuvan äärelle. Onhan tämä nyt hämmentävää, että nyt rummun kuvan ääreen on palattava yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta, tämä rumpu puhuu minulle samaa viestiä yhä uudelleen ja uudelleen, minun on välitettävä viesti eteenpäin, koska niin pyydetään.

Ensimmäiset kasvot ilmestyivät rummun kalvolle, tietämättäni aiheesta sen enempää. Pysähdyin ja jäin katselemaan, kasvoja ja uusia kasvoja, eläimiäkin. Kasvot vaihtuivat, muuttuivat. Ihailin ja katselin. Kalliomaalauksia, esihistoriallisia ääniä.

Rumpu jäi kutsumaan, jouduin palaamaan kuvan äärelle uudestaan kuin kysyäkseni rummulta, voinko auttaa? Rummun pinnassa kasvojen syke ja vaihtelu lisääntyivät. Pysähdyin todella rummun äärelle, kuin se olisi ollut luonani, edessäni. Minut imaistiin nuotiopiiriin, kallioluolaan, syvyyteen. Huumaavaa puheensorinaa, savua, tupakkaa ja salviaa, epämääräisiä sanoja, keskusteluita, yksittäistä pyyntöä. Joko on minun vuoroni? Saanko minä jo? Hiljennyin ja jäin kuulolle ja pyysin, miten voin auttaa? Äänet hiljenivät ja pyyntö oli selkeä, auta meitä kaikkia tämän rummun avulla. Kiitin viestistä. Pyysin täsmentämään, miten voin avun tuoda tämän rummun kautta teille? Tämän rummun avulla voimme auttaa kaikki niitä siirtymään eteenpäin ja niille tasoille, joiden matka on jäänyt jostain syystä kesken, kenen on kuitenkin tarkoitus jatkaa matkaa. Se kuka rummuttaa tätä rumpua on tiedettävä ja otettava vastuu myös siitä, että rummuttaa meidän avulla niille kaikille, jotka apua tarvitsevat. On autettava jo ajasta iäisyyteen siirtyneitä, on kuultava ja autettava. Välitä tämä viesti sille, kuka tätä rumpua tulee käyttämään, että kuulisi myös meidän toiveen ja avunpyynnön. Tässä rummussa on tieto ja tehtävä ja yksi tehtävä on olla auttajana henkimaailmassa heille, kenen on tarkoitus jatkaa matkaa. Kiitin viestistä. Lupasin välittää viestini parhaani mukaan eteenpäin. Luolassa, nuotiopiirin ympärillä istuttiin ja puheensorina jatkui, sain poistua.

Koen tämän viestin hyvin tärkeänä välitettäväksi eteenpäin teidän välityksellä hänelle, kenelle rumpu on matkaamassa.

Tässä rummussa on valtavasti pintaa, mikä koskettaa minua syvälle, juurikin siihen oikeaan kohtaan ja kohottaa kunnioitusta esihistorialliseen aikaan. Koen vastuunottamisen tämän rummun mukana. Henkimaailma tarvitsee rummuttajaa ja tämä on yksi niistä rummuista, jota voisi siihen käyttää.
Ja kyllä, tämä rumpu tuntuu henkilökohtaisesti minua kutsuvan, tunnen sen hyvin vahvana. Täältä pois menneet ovat olleet läpi elämäni lähelläni. Tässä rummussa on jotain niin pyhää, että se koskettaa ja nostaa kunnioituksen rumpua kohtaan. Jos tämä rumpu kulkee luokseni, otan nöyränä ja kiitollisena rummun vastaan sekä myös tehtävän henkimaailman pyynnöstä. Paljon on opittavaa ja kokemuksia kohdattavana. Bring it on, I am ready! We are ready!

Kiitos. Kiitos, että sain tämän sanoittaa. Kiitos.

Marleena, Ruuhimäki

 

Tupsahdit eteeni selaillessani hajamielisesti somea. Siinä yhtäkkiä vain olit ja katsoit läpitunkevasti, kysyvänä. Tunsin sen nahoissani ja kylmät väreet kirmailivat pitkin selkäpiitäni. Ihastuin ensin väriin, lempiväriini, syvyyden siniseen ja petrooliin.
Sydämeni pamppailee, en tiedä vielä mistä, kun katson rumpua. Miksi se on niin maaginen? Onko tuollaisia edes olemassa? Haluan tietää lisää! Kaiken!
Rummun kuvio symboloi minulle kauniita jäälautan palasia, jotka myötäilevät aaltoja vakaan syvyyden päällä, vaikka pinta kuohuisikin. Ja niinhän se kuohuu. Sinne syvyyksiin olen epävarmana kaihoillut, kolkutellut kaikenmuotoisia ovia sisimmässäni.
Maadoitun arjessani kesät talvet meren syleilyssä, kuvittelen Äiti Maan ympäröivän minut ja ottavan kulloisenkin asian huomaansa, huuhdellen ne minusta pois. Sinne jäälauttojen väliin on ripoteltu elämän koko kirjo erilaisina henkäyksinä. Jää kimmeltää, toisinaan ulvoo, joskus sen päällä on hentoja jääkukkia. Syvä sininen tuntee minut paremmin kuin minä itse. Se on kirjottu, tatuoitu nahkaan.
Rummut ovat hiipineet elämääni vähitellen, ensin vaimeasti välillä kumisten, lopulta varmaan kunnolla kumauttaen. Joka tapauksessa, ne lähestyvät, ja se tuntuu oikealta. Jännittävältä, kiehtovalta, pelottavaltakin. Mitä kaikkea niiden avulla aukeaa ja paljastuu, puhkeaa ja kukoistaa? Olisinko jo valmis ottamaan kutsun vastaan? Antamaan rytmin viedä, mihin ikinä se viedä haluaakaan? Irrottamaan ja antautumaan? Kehollistumaan rummun värähtelyn avulla, pois päästäni ja mielen mielipuolisesta mölinästä?
Olen osallistunut rumpumeditaatioihin livenä ja netin kautta. Kuulokkeillakin kuulostellen rumpujen värähtely on jotain sanattoman ääretöntä. Kaipuuni oman rummun taikapiiriin on kasvanut. Olen harkinnut rummun tekemistä itse, mutta vielä se on tuntunut liian vaikealta. Joku sanoi, että rumpu kyllä valitsee sinut. Tässä olen, ehkä olet se oikea.
Ensi vuonna minulla alkaa numerologisesti yhdeksäs vuosi. Tämä tuntuu jo hurjalta. Uskaltaisinko katsoa takaisin, näkisitkö minut, näkisinkö minä itseni? Tuntisinko ja hyväksyisinkö omat nahkani yhtä kauniina kuin sinun? Loisinko kokonaan uuden? AlfaOmega on pakahduttavan kaunis. Sydämeni läikähtelee, haluaisin sukeltaa ja lakata pidättämästä henkeä. Sulaa värähtelyyn, tuntea ikiaikaisen sykkeen. Tulla osaksi sitä, nousta omaan voimaani. Olla vapaa, värähtelevä valo-olento.

Ihan hassua, jo tämä kirjoittaminen saa kädet ja jalkaterät hikoilemaan ja perhosia vatsaan, sydämen levottomuudesta puhumattakaan! Tältä tuntui silloin kauan sitten, kun oli ihastunut. Liikuttavalta. Mitä se toinen tuntee, tuleeko tästä mitään. Viestiikö takaisin, vastaako morsetukseen?

Heidi, Luvia

Related Posts