AlfaOmegan energia nosti tarinankertojissa esiin tunteita, tarinoita, runoja ja riimittelyjä. Tässä runoja ja riimittelyjä, kiitos!
SUDET
Olen ollut yhtenä laumassa
jakanut erämaan leivän
ollut yhtä
häntää
kuonoa
ulvahdusta
huuruavaa hengitystä
kuuta kohti.
Olen ollut yksi
yön läähättävässä riemussa
saaliinhimossa
välttämättömyydessä
kylki kyljessä
pitkän uuvuttavan juoksun jälkeen
paneutunut levolle
metsän suureen syliin
hengittänyt sammaleenvihreää elämää
turpeenmustaa kuolemaa
ymmärtänyt osani
hyväksynyt
iloinnut
kokenut merkityksen.
Minulla on niiden vainu ja ajatus
hallava takkuinen karva nahkani alla.
Mari, Tyrnävä
Mun sieluin Paljajaa halusta rumpua ihaninta
Kuin aurinko olis
On sen valonsa hohtavinta
Sen veljeys on maassain mahtavinta
Vaan rumpu se itse, kantajansa päättää
Siks toivoni sykkii,
ja syämmein sil sykähtää
Aikaa ennen rummun sointa
Äitimaa miestä kosketti.
Unesta herätti
tyköhönsä otti,
Nähdä sai kaik kuin uutta olis,
luonto elää ja ilossa kylpi
Aurinko kun nous, kuu levolle laski
Aamukosteuden Kyynel lehdel tanssahti,
Kaik riemuisaan lauluun ryhtyi
Siihen ilakointiin
linnut, puut, karhut ja purotkin yhtyi
Silloin mies huomata sai
Mun Sydämein syttyi
Ja sieluin soi
vaan tyhjä on ääni,
ei rummutus kuulu ja valtava on se sääli,
Riemuita tahtoisin shmaani syntymääni,
Vaan rumpu ja ukko viäl erilään on.
Rakkautta ensiväläyksel tää selkeäst ol.
Jussi, Lahti
999 katteetonta lupausta itselle pitää huolta omasta henkisestä hyvinvoinnista.
999 kertaa minun oli tarkoitus tehdä irtiotto kiireestä.
999 kertaa huomasin olevani edelleen lähtökuopissa…
Rumpu nro.999 herättää toiveeni,
josko nyt saisin repäistyä itseni irti kiireestä ja suorittamisesta.
Jos löisin kalvoosi
999 kertaa
ja olisin kanssasi
yhdessä,
rytmissä
ja hetkessä.
Dum dum dum dum dum…
Juha, Helsinki
Sillä oli voimasta rakennettu mieli.
Hauraudesta hajonnut, mutta ajan saatossa vahvistunut.
Oli kompastellut koviin kantoihin,
ryöminyt rämeikössä useimmin kuin muut,
mutta pää oli pilvissä ja silmissään sinisellä pohjalla tähdet.
Loistavat, säkenöivät, sielukkaat.
Tähdet , kirkkaammat mitä lapin taivaalla on koskaan nähty.
Sen sielu oli sinisen ja syvä.
Syvempi kuin mitkään lammet,
sydän lämpöisempi kuin tunturiin paistava aurinko.
Sydän rummutti sointujaan,
tasaisesti ja turvallisesti tömisti rinnassa.
Kuin sininen rumpu. Taikavoimasta tehty.
Leea, Eurajoki
On elämä syvällistä, tunteiden tuntemista.
Syvällistä ajattelua, onnellista elämistä.
Vieden toisinaan syvyyksiin, mereen turkoosinsinisiin.
Etsimään elämän aarretta, syvintä pyhintä itseä.
Se ei ole helppoa, kohdata omia pelkoja, syvyydestä pimeästä ja nostaa ne kehon tasolle.
Rumpu uusi sininen, on mielivärini ikuinen.
Saisi kodin oman sävyisen, ei tuntisi yksinäisyyttä värien.
Saisi soida se kanssani mun, avata lukkojani syvyydestäni, lapsuudessa kohdattua turvattomuutta, näkymätöntä minääni.
Jotta löytäisin rohkeuden olla oma itseni, naiseuteni aukeaisi ja rakastaisin minääni.
Rumpu mua auttaisi, olisi voima mun kasvuun.
Heidi, Kouvola
Nyt on 9. hetki ja AlfaOmegan,
ilveskasvoisen rummun aika
kertoa itse kelle Hän kuuluu . .
Ajan aamusta astelen
pehmein tassuin ilveksen.
Tiedän tulevat huomiset,
opeiksi eletyt eiliset
katsoessani sielusi syvyyteen
näen tuntosi pohjattomuuteen
ja kuulen valon soinnut.
Heijastun hetken hämystä,
rumpukalvon sinestä.
Tarvitsen soittajan tulkikseni,
kanssakulkijan matkoilleni.
Pimeän verhojen raottajaksi,
salaisuuksien sanoittajaksi,
tuntijaksi itsensä ihmisen.
Pohjoisen taivaalta tähyän.
Aitiopaikalta näkijän :
Paljon on murhetta maailmalla,
riitasointuja taivaan alla.
Rumpujen mahtia tarvitaan
suuria solmuja aukomaan,
murheista toivoa takomaan.
Unohtamatta suurinta totuutta
ihminen janoaa rakkautta
aikansa Alusta Loppuun . .
Niin kuin on nimeni,
tahtoni esiin kirjoitti
hän, joka ehjäksi soittaa.
– AlfaOmega –
Outi, Hattula
Ääni kantoi iäisyydestä
Syttyi tyhjyys elohon
Muodot tuli muodottomaan
Värähtelyistä valo virtasi
Otti tyttö muodon tuolla
Maailmaa matkasi, mittasi
Sydämessään suuri kaipuu
Tykö suuren salaisuuden
Otti salaisuus omaksensa
Kuiski korviin taikasanat
Syttyi laulu kultakurkkuun
Parannusvoima parahin
Aukeni tähtisilmä katsomaan
Henkiä kutsumaan, kuiskailemaan
Kanssa kulkijain menneiden
Toisen puolen tallaajien
Tahtoi laulaa maailmalle
Parannella pienet, suuret
Auttaa arkiahdingoissa
Tähtitaivaan toivioissa
Vaan mik’ on parantaja ilman lahjaansa
Laulu ilman ääntä
Shamaani ilman rumpua?
Mistä rumpu rummuttajalle
Äänipari äänettärelle
Oppi-isä oppilaalle
Tasaverta tietäjälle
Taivastiedon tavoittamaan
Mättähille maadoittamaan
Kanavoimaan kosmosvalon
Kauneuden kirkastamaan
Syntyi rumpu salaisuuden
Taivaankantta kuultava
Mustikkamaata muistava
Korkeinta kumuava
Luokse tytön tahtoi tulla
Tahtotulen sytyttämään
Ajan uuden aukaisemaan
Itsetunnon isontamaan
Kuuli tyttö kutsun rummun
Kohti korkeinta kumarsi
Kutsui rummun sielun kotiin
Sinisyöntä syleili
Sykki syömet samaa virtaa
Aukes ääni ääretön
Jakoi lähde loputonta
Runsautta rummutteli
Tavan tapatallaajalle
Eri tietä etsivälle
Kulkijalle kummalle
Ikuiselle ilolle
Varpu, Helsinki
Tämän rummun ja erityisesti siihen liittyvän tekstin (AlfaOmega- Alku-Loppu) ilmestyminen sähköpostiin oli minulle hämmästyttävä kyynelkanavia avaava kokemus, siis itkin kuin luin sitä. Mainittakoon että en seuraile pahemmin sosiaalista mediaa, blogeja yms. ja helposti plokkaan pois ylimääräiset asiat joita ilmestyy tulvimalla sähköpostiin. Tällä kertaa pysähdyin, rummun puhutteleva sanoma ja sen kaunis kuviointi ei jättänyt minua rauhaan. Se auttoi minua konkreettisesti jatkamaan siitä, mikä on vähitellen tässä kevään aikana pyrkinyt esille eli luova kirjoittaminen luonnosta ja uskallus tulla esiin ja myös julkaista niitä.
Alla oleva ensimmäinen teksti tai runoelma syntyi niin, että puolet tekstistä tuli ensin, muutama päivä rummun ilmestymisen jälkeen. Sen jälkeen sain yllättävän nopeasti tehtyä laajemman ja kokonaan toisenlaisen puurtamistehtävän loppuun, minkä olin aikapulan vuoksi päättänyt jättää tekemättä. Olin todella iloinen, että sain sen virallisen asian kokonaan päätökseen. Puolet eli rummusta kummunneen runon loppuosa syntyi nyt viikon loppupuolella. Kokonaisuutena runo esitysasussaan, avasi minulle positiivisia oivalluksia omasta polusta tähän hetkeen.
Olen aina liikkunut luonnossa ja ladannut siellä akkujani, tutkinut itsekseni sen puhuttelevia symboleja, mitkä ovat koskettaneet lähinnä omaa elämää. Nykyisessä työpaikassani olen ollut nyt 9 vuotta, mikä on auttamistyötä mielenterveyspuolella. Nyt pikkuhiljaa olen miettinyt paljon sitä että onko minulla siellä enää annettavaa, ajoittain myös oma väsymys saa otteen. Keväällä työssäni mahdollistui pitää ehkäpä ainutkertainen luontoryhmä hyvän työkaverin kanssa. Silloin syntyi ensimmäinen runoni luonnosta, mikä puhutteli myös muita ihmisiä, Huomaan että se runo sai nyt tavallaan jatkoa, josta sain henkilökohtaisesti inspiraatiota jatkaa kirjoittamista. Liitän myös sen kevään runon tähän loppuun.
Kiitos sinisen rummun !
MAAEMON SYDÄMEN KUTSU
Yönsinisen valorummun, kumea ääni
tulkitsee säveltäen
sykettä maaemon sydämen
kutsuen siihen liittymään, yhdistymään
Tekemään loppuun sen, minkä olet aloittanut.
Aloittamaan sen, minkä olet lopettanut.
SEN
Mihin olet lupautunut
ikiaikojen maaäidin sylissä, ikuisuuden syklissä
unisten metsien kätköissä, sumuisten vesien rannoilla
utuisten vuorten rinteillä
yönsinisen tähtitaivaan alla
kuulen sen
tunnen sen
kutsun maaemon sydämen
tuon tutun rummutuksen
sen voiman ja vaikutuksen
maaemon kutsun kosmisen
kutsun ikuisen
kutsun kristuksen
kutsun taivasten
kutsun taivaallisen
kutsun rakkauden
läpi tähtitaivaiden, ikuisuuksien
läpi galaksien, linnunratojen
aistin sen
tiedostan sen
tunnistan sen
tunnen sen
kuulen sen
kutsun ikuisen, ikiaikaisen
sydämen
kosketuksen
rummutuksen
taivaallisen
maaemon
rakkauden
LUONNOSTA HOIVAAVAA VOIMAA (9.6.2021)
Luonto kokonaisuudessaan on terapeuttien terapeutti, opettajien opettaja,
kokonaisvaltainen fyysisen, psyykkisen, sosiaalisen ja henkisen osa-alueen kuntoutuslaitos
Se ei vaadi lähetettä, ei ajanvarauksia
Se ei kiirehdi, ei laskuta peruuttamattomasta ajastasi
Se ei ole koskaan lomalla
Se on kaikki, vuoden- ja vuorokauden ajat paikalla
Sillä on aina aikaa, kun tarvitset
Ravintoa, rauhaa, voimaa, toimintaa, läsnäoloa, virkistystä tai toivoa
Ainoa vaatimus on, että itse hakeudut sen vastaanotolle
ja kohtelet sitä samalla tavalla, kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan
Se ei tuomitse
Se ei kysele sairauskertomuksia, diagnooseja, lääkitystäsi
Ei koulutusta, ammattia, asemaasi, arvomerkkejä tai muita saavutuksiasi
Se voi olla paras ystäväsi, jos annat sille mahdollisuuden
Se kykenee vuorovaikutukseen jokaiselle sopivalla tavalla,
vuorovaikutukseen aistiesi kautta
Se voi myös koskettaa sisimpääsi, joskus hienovaraisesti herätellen,
Tarvittaessa tunteitasi voimallisesti ravistellen,
Ravistellen muutokseen
Muutokseen, minkä se on itse oppinut, useiden vuosituhansien saatossa.