AlfaOmegan energia nosti tarinankertojissa esiin tunteita, tarinoita ja oivalluksia. Yksi mielenkiintoisista oli Een tarina, jossa AlfaOmegan energiat tulevat mukaan parannussessioihin ja meditaatioihin – eikä vain kerran, vaan monen monta kertaa. Tämä kertoo meille siitä, että olemme kaikki yhtä ja samaa energiavirtaa. AlfaOmegasta voi siis nauttia etänäkin, ilman omistamista <3. Kiitos Ee.
15.10. “Sattumalta” Facebookin kautta minulle suositellaan Rumpu-Ukkoa paikaksi, josta voi hankkia rummun. Siellä huomaan kirjoituksen, jossa kerrotaan rummusta numero 999, AlfaOmega, joka annetaan marraskuun lopussa. Jätin saman tien ilmoituksen lyhyellä tarinalla, miksi minä olisin oikea henkilö. Ilmoituksen lopussa alkaa tietoisuudessani soida rummutuskappale, jonka äänitän heti kun siihen on mahdollisuus. Sitä ennen kuitenkin toinen rummutus, joka on soinut tietoisuudessani satunnaisesti jo vuosia.
AlfaOmegan ilmoitus resonoi vahvasti, ja hän tulikin luokseni illalla mediaatiossa ennen nukkumaan menoa. AlfaOmega näyttäytyi aluksi miehenä, jota voisi kuvailla lujana, lempeänä ja vahvana. En pysty sanomaan pyysinkö minä vai hän, että alkaisin hänen oppilaakseen, mutta näin kuitenkin sovimme. Vähän myöhemmin kyseenalaistin AlfaOmegan minkäänlaisen sukupuolen, jonka jälkeen hän näyttäytyi naisena, ja tämän jälkeen henkenä, jossa sukupuolet ovat kaikki yhdistyneenä. Tätä seurasi hyvin vahva läsnäolon tunne hänestä sekä avautuminen hänelle, jota en pysty kuvailemaan sanoiksi.
Meditaatiossa AlfaOmega näytti minulle, miten rummulla voi irroittaa henkistä kuonaa toisen kehosta, on se sitten fyysisellä tai muulla tasolla. Soittamalla rumpua eri tavalla pystyy lähettämään energiaa, mihin sitä tarvitaan ja sitä kautta voi vaikuttaa fyysiseen, emotionaaliseen, mentaaliseen tai energeettiseen kehoon. AlfaOmega näytti myös, miten rumpu itsessään on tarvittaessa myös portaali/pyörre, jonne kuonan voi lähettää. Ja putsauksen jälkeen rummulla saa täytettyä hoidetun alueen, ettei se vedä vanhaa heti takaisin.
AlfaOmega vei minut myös matkalle tyttäreni luo (asuu äitinsä luona) ja AlfaOmega näytti minulle kuinka vahva rummulla tehty hoito voi olla. Tunnetta tästä hoidosta kuvaa lähinnä hengen pois manaaminen rajuin fyysisin reaktioin.
Rummun vihkimisestä nousi tieto siitä, miten neljä ilmansuuntaa symboloi maaenergiaa, menneisyyttä, taivasenergiaa ja tulevaisuutta. Ensin maa, koska olemme äiti maan lapsia, ja ilman juuria eksymme. Sitten menneisyys, koska elämme esi-isien harteilla, ja heidän lempeys ja rakkaus on mahdollistanut olemassaolomme. Meissä ei ole mitään erityistä, vaan olemme kaikki samalla viivalla. Taivasenergia mahdollistaa henkisen kasvun ja ei-egomielen älykkyyden, ja näiden kolmen peruskiven varassa tulevaisuus voi tulla tasapainossa kaiken kanssa. Nuotioiden kanssa näistä muodostuu Hannun vaakuna, jossa keskellä on pyhä tuntematon, elämän täyteinen tyhjyys. AlfaOmega nauroi hyväksyvästi, kun tämä kirkastui ajatukseksi asti. Huomaan tosin itsessäni, miten mentaalinen osa minussa alkaa epäillä tätä tapaa verrattuna ilmansuuntien elementteihin.
Päätin myös aloittaa päiväkirjan tästä matkasta. Ihan senkin takia, että muistaisin mahdollisimman paljon myös myöhemmin. AlfaOmega tosin sanoi, että kun olen sinut rummum kanssa, niin kaikki tarvittava tieto ja osaaminen nousee aina siinä hetkessä, niin kuin on tarvetta.
17.10. AlfaOmega näytti minusta solmun, jonka täytyy ensin aueta ennen kun pystyn täysin tekemään hoitoja. Solmu estää Qi:n aidon virtaamisen. Solmu on tullut lapsuuden aikana, kun olen tehnyt/sanonut jotain energia/henkimaailman asioita, ja ympäristö ei ole sitä hyväksynyt. Mitä lähemmäksi solmua pääsin, sitä enemmän mentaalinen alkaa huutamaan estäen solmun kohtaamisen suoraan. En saanut kiinni mistä asia johtuu, mutta tunne viittaa vanhempiin ja mahdollisesti siskoon ja/tai äidin puolen serkuista. Solmuun liittyy myös täydellinen vastuun ottaminen omasta elämästä. Ilman vastuuta ei ole “valtaakaan” tehdä Qi:llä asioita.
18.10. Solmu liittyy myös henkimaailman ja energioiden suoraan näkemiseen, koska siellä on pelko estämässä tämän. Tämä on tullut vastaan jo aiemminkin meditaatiossa, mutta eilinen matka vahvistaa asian. Olikohan AlfaOmega se henki, kuka kävi vähän aikaa sitten tarjoamassa mahdollisuuden nähdä asiat? Jonka sitten mentaalinen pelko torppasi. Fiilikset puoltaa tätä vahvasti.
Solmuun liittyy myös se, että mun omaa aitoa rakkautta ei olla otettu vastaan, vaan se on torpattu ja alistettu. Korvattu “sillä mitä pitää olla”, mentaalisella rakenteella.
19.10. Iltameditaatiossa solmua avattiin hiukan. Toisin sanoen matka lapsuuteen, josta aika voimakkaitakin muistikuvia. Isä oli tiukka pitämään omista näkemyksistään kiinni, mutta oli suora ja hyväksyi. Äiti puolestaan ei ymmärtänyt, ja maanittelemalla suostutteli minut omiin arvoihinsa ja ajatteluunsa.
21.10. Ennen nukkumaan menoa ja varsinkin aamuyöstä meditoidessa AlfaOmega vei asioita taas pidemmälle. Aikajärjestys ja moni yksityiskohta on tosin hämärän peitossa, kun matka meni niin syvälle, ettei päivämielelle jäänyt paljoakaan tarttumapintaa.
Yksi teema oli äitisuhde, josta nousi muistikuvia, miten äiti ei ole hyväksynyt minua ja rakkauttani sellaisena kuin se on, ja epäsuorasti vaati minua olemaan ja käyttäytymään kuten hän haluaa. Kuitenkin senkin jälkeen hän ei ole pystynyt antamaan rakkauttaan avoimesti ja matkalla nousi pettymyksen ja yksin jätetyksi tulemisen tunteita. Samoja tunteita nousi myös siskoa kohtaan ja tästä näkökulmasta tarkasteltuna, en ihmettele kitkaa hänen kanssaan.
Toinen teema/mielikuva, joka nousi jo jossain aiemmassakin iltameditaatiossa (mutta eipä sekään jäänyt heti muistiin), oli hiirien tallominen kuoliaaksi.
Vaikka mielikuva tuntuu todella vastenmieliseltä, niin se avaa hämmentävän tehokkaasti jalkojen virtaa, ja viime yön jälkeen tuntuu myös käsissä. Liittyy elämän raadollisuuteen ja siihen miten kaikki eläimet tappavat, syövät, kuolevat ja tulevat syödyksi. Tästä nousi epämääräinen tunne/muistikuva, että minua on joskus kielletty tekemästä pahaa millekään turhaan. Olen ehkä terrorisoinut hyönteisiä, tai sitten maalla on ollut hiiri kohteena, niitä kun siellä oli.
Jossain vaiheessa iltamatkaa AlfaOmega tuli luoksi ja sulautui minuun. Todella vahva läsnäolon kokemus joka syveni kokemukseen, jota voi kuvata vain yhdistymisellä tai yhdeksi sulautumisella.
Varsinkin aamuyöllä (22.10.) solmu tuntui saaneen juuri oikeanlaista huomiota, koska munuaisten ja alaselän alue lämpenivät ja rentoutuivat. Tunsin myös olevani paljon enemmän kokonainen itsessäni ja läsnä kehossani, mitä normaalisti.
23.10. Ennen nukkumaanmenoa matkan teemana jatkui raadollisuus, tai sen tunne. Käsien ja jalkojen avautuminen toi karhun paikalle. Se on ollut luonani aiemminkin jo vuosien ajan, mutta nyt se tuli kiinni asti. (Karhu matkoilla symboloi (rakkauteni) voimaa). Tunnuin jopa sulautuvan siihen jonkin verran. Tässä vaiheessa muistikuvat loppuvat.
Toiseksi teemaksi tuli lapsuuden koti, jossa aiheeksi tuli taas ullakolle pääseminen. Tämäkin teema on pyörinyt aiemmin, ja tälläkin kerralla ullakolle yritetään mennä välikaton läpi, eikä tikkaita pitkin. Esteenä lähinnä muut tavarat, jotka yrittävät viedä huomion.
Matkan aikana ristiluun alue säkenöi yhdessä vaiheessa pienen auringon lailla.
25.10. AlfaOmega tuli iltameditaatiossa mukaan, tosin matka meni heti varsin syvälle, eikä muistikuvia jäänyt. Aamulla puolestaan Mahti (oma rumpu) tuli paikalle ja osoitti kurkun alueen tukoksia jonne tahto ei pääse vapaasti. Pitkittynyt flunssa saattaa olla myös kehon avautumista, koska aluksi kipu oli enemmän munuaisten kohdalla ja nyt kurkun alueella.
27.10. Meditaatio vei taas ristiluun alueelle. En tosin muista matkasta juuri muuta, kuin sen, että heti alussa mentiin aika syvälle.
1.11. Sain soiton eräältä ystävältäni, joka on myös parantaja. Hän oli kuunnellut äänittämääni rummutusta ja juttelin hänen kanssaan äänestä. Ystäväni kautta on alkanut tulla alkukantaista laulua, jota hän laulaa intuitiivisesti mm. kodinsa eri huoneille. Sovimme, että hän laittaa eetteriin hoidon siten, että saan sen illalla kun menen nukkumaan. Energiat olivat todella läsnä jo päivällä, mutta vähän ennen nukkumaanmenoa tunne voimistui.
Alussa oli “normaalia meditaatiota”, jonka aikana mentaalinen puoli vähitellen hiljeni. AlfaOmega tuli paikalle ja kysyi luvan tehdä hoidon tai välittää energian. Tästä alkoi pitkähkö matka, jonka monet yksityiskohdat toivon muistavani.
Aikajärjestys on hämärtynyt, mutta jossain kohdassa oli todella vahva kokemus siitä, miten “sudet ulvovat suruaan”. Tähän liittyi vahva tunne siitä, miten susien toisilleen ulvominen on myös ulvomista erillisyydessä, syvä tahto palata ykseyteen.
Jossain vaiheessa nostin käsivarteni kolmesti ristiin eteeni tunteella “olen vahva, voimakas”. Kädet laskin rinnalleni kämmenet ylöspäin tunteella “mutta olen lempeä”. Ensimmäisen kerran jälkeen energiatunne avautui ja voimistui paljon. Toisen kerran jälkeen rintakehälle tuli paineen tunne, josta purkautui paljon surua. Tämän jälkeen tapahtui paljon, josta en muista kovinkaan paljon yksityiskohtia. Toisen kerran jälkeen meni myös jonkin verran aikaa. Kolmannen kerran jälkeen tunne oli se, että olin kävellyt vihkimisriitin läpi (initiaatio), ja AlfaOmega maalasi kasvoni.
Tämän jälkeen matkalla oli aiheena juhlat. Tunsin myös miten heimon vanhimmat kokemuksen kartuttaman viisauden ansiosta edustavat sekä äiti maata, että isä aurinkoa. Miehet ja naiset omissa rooleissaan.
Matka vei myös maalle, jossa risujen polttopaikka oli taannoin hyvin monen matkan kohde. Paikalle mennään kahden ison männyn välistä, ja tällä kerralla paikalla oli lauma valkoisia susia. Aiemmin siellä olen nähnyt joutsenien pesiä, kerran ne muuttuivat susiksi.
Nyt lauma oli paikalla ja toivotti minut lämpimästi tervetulleeksi. Tunnetila oli tuttu ja lämmin, mutta tällä kerralla huomasin olevani “siellä nuorempien joukossa”, ja se oli minulle täysin ok. Huomaan itsessäni sen, miten minulla on ollut hirveän vahva tarve olla “se kaikkein tietävin ja viisain”, joka kuitenkin on vain egomielen yksi ansoista. Kunhan kuljen eteenpäin tarpeeksi, minulle ehkä tulee “pentuja” oppiin, mutta sen aika ei todellakaan ole nyt.
Ennen nukkumaan menoa matka jatkui vielä edesmenneiden vanhempieni kanssa niin, että äitini pääsi viimein limbosta irti, joskin täysin väsyneenä ja rikkipoikki itkien. Hän jatkoi isän kanssa matkaa yhdessä, pois psyykkiseltä tasolta. Rinnasta poistunut suru liittyi tähän.
12.11. Ennen nukkumaanmenoa AlfaOmega tuli meditaatiossa luokse ja kysyi olenko valmis. Sanoin olevani, ja tuntui, kuinka joku olisi laittanut ylimääräisen peiton päälle. Huomasin olevani majassa selällänäi lattialla, AlfaOmega sekoitti vieressä kulhoon yrttejä.
AlfaOmega ilmoitti seoksen olevan valmis ja avasin suuni myös fyysisesti merkiksi siitä, että olen todella valmis tälle matkalle. AlfaOmega kaatoi juoman suuhuni. Mentaalinen puoli teki omiaan vähän aikaa mutta sitten matka alkoi. Ympärilläni olevat hahmot, AlfaOmega mukaan lukien, muuttuivat eläinhahmoiksi muuttaen muotoaan monta kertaa. Maja hävisi olemasta.
Olin mökin pihalla ja neljässä ilmansuunnassa oli nuotiot valmiina. Olin niiden keskellä.
Minä olen, minä olen, minä olen.
Ensin etelään. Olen Äiti Maan astia, antakoon Äiti Maa tälle keholle voimaa tehdä mitä tarkoitus on. Kiersin etelä-nuotion 7-8 kertaa, ja joka kerta Äiti Maan henki (joka jostain syystä on aina näyttäytynyt minulle suurinpiirtien mantisrapuna) tuli aina vain lähemämksi, kunnes oli käytännössä sisälläni.
Takaisin keskelle, minä olen, minä olen, minä olen.
Länsi-nuotion ympäri. Olen esi-isien työn tulos, summa. Olen vain sitä, mitä aiemmat sukupolvet ovat saaneet aikaiseksi. Olen täysin tavallinen, minussa ei ole mitään erityistä, olen täysin korvattavissa. Omat saavutukseni on tehty jo minua ennen.
Keskellä, minä olen, minä olen, minä olen.
Pohjois-nuotion ympäri. Olen Isä Auringon astia, olen kosmisen älykkyysen väylä. Ilman sitä olen unessa, kiinni vanhassa.
Keskellä. Minä olen, minä olen, minä olen.
Itä-nuotion ympäri. Olen vain oksa puussa. Jos olisin “se suurin ja viisain” mitä egomieleni on kuvitellut ja halunnut, olisi ihmiskunnan kehitys surullisen lyhyttä. Olen vain oksa puussa, mutta velvollisuuteni on olla niin korkea oksa kuin mahdollista, ja auttaa muita vielä korkeammalle.
Keskellä, minä olen, minä olen, minä olen.
Koko tämän ajan soitan AlgaOmegan rumpua tasaisella, hiljaisella voimalla. Jatkan soittoa vielä pitkään. Aikaa kuluu, ja neljän nuotion paikoilla kasvavat pihlajat, keskellä nuotiopaikka.
Huomaan olevani takaisin sängyssä peiton alla, mutta kehoni tuntuu vähän aikaa enemmän sudelta. AlfaOmega tulee lähelle ja katsomme toisiamme. Hän on susi henkimaailmassa, oma työni on tällä puolella. Kuitenkin yhdessä.
13.11. mietintää. Facebookissa Jan-Mikael Maros jakoi juuri vähän aikaa sitten suomalaisista punaisista turmaliineista kuvia ja kertoi niiden olevan “shamaaniturmaliini”. Tuntuu oikealta laittaa pihlajien alle tuollaiset kun vaihtaa nuotiot niihin.
17.11. Flunssan takia tuntui vahvasti siltä, ettei vahvoja matkoja ole tulossa. Lähetin päiväkirjan senhetkisen version Rumpu-Ukolle ja päästin samalla kilpailusta irti. Joku mentaainen tulppa lähti sen avulla pois.
Tein illalla energian tunnusteluharjoituksia ja AlfaOmega tuli luokseni. Hän toimi henkimaailmasta käsin, mutta käsiemme välissä virtasi energia todella vahvasti. Tunne oli pikemminkin se, että kätemme ovat täysin samassa paikassa, yhtenä. AlfaOmega myös kertoi/näytti (tätäkin tunnetta on vaikea kuvata), että voin välittää hänen tekemän energiahoidon. Sekä itselleni, että muille.
Koko loppuillan aina vähän väliä AlfaOmega tuntui olevan ihan vieressä henkimaailman puolella, ja huomasin tunnustelevani tuota “kädet yhdessä” -tunnetta.
20.11. Joka päivä 17. päivän jälkeen on AlfaOmega ollut kontaktissa (kädet yhdessä/yhteydessä), tänään nousi iltameditaatiossa hyvin nopeasti vahva mielikuva siitä, miten päällekäin on sekä luonnon keskellä elävä kulttuuri, sekä hyvin edistynyt teknologiakulttuuri.
Matka vei pitkälle entisiin elämiin toisiin tähtiin sekä suureen sotaan jonka aikana AlfaOmega alunperin revittiin irti minusta. Matka selittää myös erään hyvin vahvan matkan vuosien takaa, jossa olin vanhassa maailmassa, mutta koska AlfaOmega ei ollut mukana ei matka edennyt niin kuin silloin olisin sen olettanut etenevän.
21.11. Eilistä matkaa reflektoitua sitä ja sen jälkeistä tunnetta voi kuvata niin, että palapelin yksi merkittävä palanen on löytänyt paikkansa. Sellainen, joka sitoo monta rönsyä yhteen ja koko kuva alkaa hahmottumaan. Eri osaset eivät ole enää ollenkaan niin erillisiä toisistaan.
23.11. Vaimoni pyysi energiahoitoa. Heti pyynnön jälkeen AlfaOmega tuli paikalle ja kehoitti pyytämään luvan, että hän saa olla mukana. Asia sopi vaimolleni.
Upposin normaalia syvemmälle hoidon aikana ja koko ajan tunsin, miten AlfaOmegan kädet ovat kontaktissa omiin käsiini. Ne toimivat ikään kuin portteina tälle puolelle, mutta AlfaOmega teki varsinaisen hoidon. Ensin nilkkojen sisäpuoli, sitten polvet, lantio, kylkikaaret, rintalasta, kurkku ja päästä otsa sekä nenän viereen kummallekin puolelle sormilla.
Rintalastan kohdalla AlfaOmegan luokse tuli vanha intiaaninainen, joka pyysi kanssa kysymään lupaa saako hän osallistua. Vaimo antoi tällekin luvan, ja hoito voimistui entisestään. Vanha nainen oli AlfaOmegan opettaja, ja hän teki AlfaOmegan kautta oman työnsä. Vahna nainen tuntui olevan käsittämättömän vanha. Hän ei myöskään ollut tästä maailmasta, ulottuvuudesta eikä ajasta. Iätön, ajaton. Yksi ensimmäisistä, elämän virran vaalijoista.
27.11. Vaimoni pyysi akupunktiota flunssaansa illalla vähän ennen nukkumaanmenoa, mutta olin siihen liian väsynyt. Tuntemus ohjasi energiahoitoon, johon AlfaOmega osallistuisi. Paikalle tuli myös vaimoni henkiopas, joka myös osallistui hoitoon.
Hoito oli lisäksi yhteinen matka, jossa selvisi, että vaimoni henkiopas on AlfaOmegan kumppani henkimaailmassa. Hänen ja oppaansa historia on samankaltainen toisistaan irti repiminen, jota olen kuvannut omassa suhteestani AlfaOmegaan.
Näin meidät neljä ringissä, keskellä saattoi olla pieni nuotio. Tapaamisessa oli iloa siitä, että olimme pitkästä aikaa kaikki taas tietoisesti yhdessä ja yhteydessä. Samalla henkimaailman puoli teki työtään, myös opettivat.
Aistin taustalla havaintojen reunalla saman vanhan intiaaninaisen, joka tarkkaili meitä tyytyväisenä. Tapaaminen ei ehkä ollut niin täysin keskittynyt energia-asioihin, mitä hän olisi halunnut, mutta tarpeeksi, ettei hänen tarvinnut puuttua asioiden kulkuun. Vaimoni oli myös aistinut hänet.
Vanha nainen tuntui olevan vaimoni ja tämän henkioppaan äiti, tai muuten todella läheinen heille. AlfaOmega ja minä tunnuimme olevan enemmän oppilaita, vaikka olemme samaa sieluperhettä, elämänpuun oksaa. Sanat eivät jälleen riitä välittämään kokemusta tarpeeksi hyvin. “Pojankloppeja” joiden täytyy kasvaa ja aikuistua, toki minulla on näissä enemmän työtä edessä, mitä AlfaOmegalla.
Myöhemmin varsinaisessa iltameditaatiossa vanha nainen tuli luokseni ja hän puolestaan teki energiatyötä minulle. Se tuntui, kun hän olisi voidellut minut sisäpuolelta. Puhdistusta, elävöittämistä, kostuttamista, pehmentämistä, pois pyyhkimistä. Yhdessä vaiheessa silmäni pehmenivät jonkun aikaa, tuntui kuin ne olisivat menneet “pehmenemisen portaiden” läpi.
Energian tunnustelu käsissä ja niiden välissä ainakin sai yhden opetuksen: älä pakota, älä painosta. Olen aina tehnyt energiaharjoitteita liian raskaasti. Nyt huomasin paljon kevyemmän ja ohuemman tuntemuksen, joka on samalla paljon vahvempi ja todellisempi, mitä aiemmat tuntemukset.
28.11. Tein vaimolle tänään akupunktiohoidon flunssaan. Välittömästi kun otin ensimmäisen neulan käteeni aukesi yhteys henkimaailmaan. AlgaOmega oli mukana hoidossa, eikä siitä tarvinnut erikseen kysellä. Yhteys on ollut joka kerta helpompi, nopeampi ja vahvempi.
Iltameditaatiossa nousi vahvasti tunne siitä, miten tämä prosessi on minulle “se oikea henkinen herääminen”. Olen ollut mielen tasolla tietoinen asioista hyvin pitkään, mutta nyt asioiden kokeminen on avautunut AlgaOmegan avulla täysin uudelle tasolle. Kokemusta voisi kuvata niinkin, että nyt “uskon” henkimaailmaan ja energioihin, kun aiemmin välissä on ollut epälyksen verho. Usko lainausmerkeissä, koska se pohjaa suoraan kokemukseen, jota en enää selittele. Oloa kuvaa myös sanoina hereillä olo, kun aiemmin olen kokenut asiat mielen unen kautta.
29.11. Kävin kaupassa, jossa hissiin tunki ihan liikaa ihmisiä siitä huolimatta, että pyysin ääneen ihmisiä pitämään turvavälit. Tuohduin tästä varsin paljon, ja varsinkin kotimatkalla nousi kiukkua. Kiukun rinnalle nousi yllätyksekseni surua, johtuen ihmisten keskeneräisyydestä.
Yhteys henkimaailaan ja AlgaOmegaan avautui ja hän osoitti minulle kaksi vaihtoehtoista polkua. Voin valita kiinni pysymisen ja mielen tasolle jäämisen, tai voin valita henkisen polun AlfaOmegan kanssa, johon kuuluu paljon surua ihmiskunnan ja Äiti Maan tilasta. Ilman epäröintiä valitsin henkisen polun, olkoon se kuinka raskas tahansa.
Valinnan jälkeen sisälläni nousi syvää surua, joka ei ollut henkilökohtaista. Surin ihmisten keskeneräisyyttä, sitä kuinka vähän tunnemme itseämme ja kuinka paljon sen takia aiheutamme pahaa oloa muille, sekä koko elävälle luonnolle. Maapallon tilasta puhumattakaan. Samalla kuitenkin iloitsin niistä hyvistä ihmisistä, jotka elävät sydän auki ja rakastavat lähimmäistään ja luontoa.
Matkalla mieleni nosti vielä uudestaan kiukun kaupan tapahtumista, mutta pysyin valinnassani. AlfaOmega kysyi tätä vielä muutaman kerran loppupäivän aikana varmistaakesen, että olen todella tehnyt valintani.
Illan mittaan tunnustelin sydäntäni monta kertaa ja huomaan miten välitön ja puhdas empatia, myötätunto ja rakkaus ovat läsnä koko ajan. Kehoni tuntuu pehmeältä ja lämpimältä, joskin melankoliselta koska hyväksyn ihmiskunnan ja luonnon tilan nyt sellaisena kuin se on.
30.11. Tunnustelin aamumeditaatiossa eilen avautunutta sydäntäni. Rakkaus, empatia ja myötätunto ovat edelleen läsnä. Samaan aikaan huomaan, miten omat henkilökohtaiset kivut eivät tunnu enää ollenkaan niin isoilta ja niitä hetken tunnusteltuani annan anteeksi. Jalkojeni taakse ja jalkaterien alapuolle muodostuu energeettinen ranka, joka sulaa pois jalkapohjien kautta maahan.
Sisältäni nouseva tunne kertoo, että oikea työni tässä elämässä liittyy tämän rakkauden jakamiseen ja herättämiseen muissa. Siitä ei tosin ole yhtään käsitystä, mitä tämä työ tulee käytännössä olemaan. Tiedän kuitenkin, etten tee tätä työtä yksin, vaan AlfaOmega on mukana, kuten myös muu henkimaailma aina tarpeen mukaan.
Kiitollisuus ja nöyryys ovat hyvät matkaeväät, minne ikinä polkuni viekään.
1.12. Oli aamulla työmatkalla vielä varsin vahva matka AlfaOmegan kanssa. Mukana oli myös vaimoni henkiopas sekä vanha intiaaninainen ja ympärillä muita henkiä. Istuin maassa kankaan päällä risti-istunnassa. Vanha nainen laittoi päähäni seppeleen, saattoi olla myös lei. Juhlimme vihkimistäni, tai valmistumista polkuni yhdeltä etapilta. Tämän jälkeen oli vuorossa rituaalihieronta ja kehon hoito, jonka jälkeen sauna.
Energiahoidot ovat myös jatkaneet vahvistumista ja AlfaOmega ja vanha nainen ovat usein mukana niissä. Muutenkin elämässäni loppui yksi polku tänään nykyiseen työuraani liittyen ja tämä tuntui avanneen henkimaailmaa vielä lisää. Tekstissä mainittu mökki odottaa seremoniaansa ja pihlajien istuttamista. Menee tosin ensi vuodelle. Elämä puhuu ja minä kuuntelen.
p.s. Yhdellä matkalla jonka tekstiin laitoin oli mukana myös sinun henkiopas. Tuntui hyvin vanhalta ja äärimmäisen kokeneelta shamaaninaiselta, hyvin vahva rummuntekijä. Ei me niin kaukaista henkisukua taideta olla :). Kuten fyysisen rummun saanut. Oli täysin oikea henkilö, vaikka mun egomieli siitä vähän ottikin nokkiinsa aluksi :D.
