Tässä teille sudensyöjät
tyhjän paskan jauhattajat
lapsetkaan ei näitä usko
punahilkka satusia.
Isot riskit punaniskat
kaiken kansan koheltajat
pelkäävät petoja pirusti
itse suurin tuskan tuoja.
Suden syömäksi sanotaan
lapsosia satamäärin
suuret oli nälkävuodet
noina aikoina kovina.
Silloin lapset surmattihin
papille sana sanottiin
susi vei mieltä lapsen
nappasipa naapurista.
Kysytty ei kummempia
sanat pantiin paperille
siihen asia sikesi
pois mielestä papinki.
Kirkon kirjoista monista
eipä löydy merkintätä
ett’ ois’ susi miestä syöny
tahi muoria kalunnut.
Karhu muuan on mutaissut
sarvillansa sonni sotki
päätti päivät pollen potkut
puukottivat jonkun, jotkut.
Yksi lapsi latistettu
koira suden ol’ tekemä
tämä tappaja topattu
löytyy jostain museosta.
Osissapa Intiata
susi syönyt on tuhansin
kaatanutkin kahmaloittain
lapsiakin lauman verran.
Outoapa tarinassa
kaikki lapset kaonnehet
olivat tyttösiä
lapsia joit’ ei haluttu.
Viisitoista vuotta sitten
Kanadassa jo kajosi
susi teki surman suuren
oisko opiksi monille.
Sutta aikuista vikitti
villiä metän eloa
kesytellä koiraksensa
sitä sai mitä tilasi.
Entäs nämä kotikoirat
lapsia repivät rajusti
aikuisia ahistavat
lehdistä näin saa lukea.
Maailmassa jo eniten
koirat surmia tekevät
kuin tekevät suden
luonnon laumoissa elävät.
Susilaumat hajotettu
kaikki alfat ammuttuna
kohta koirat koppasevat
yksin ei hirvelle kykene.
Siitä sitten surko huuto
voivottelu mahoton
muillakin on koira ollut
ehkä turhia pötise.
Koira jos jää auton alle,
no olipa nyt huono tuuri
automiestä et ahista
kulut ehkä kuitatahan.
Pihasudet surmattava
katukarhut kaadettava
koppiin kohta kopattava
itsesyttyvät isännät
vaahtosuisuiset vaimon puolet.
Ihminen “susi” on kamalin
tappaa omaa heimoansa
veljensäkin verestääpi
peittoaapi pentunsaki.
Siinä sulle ilta läksy
tiedän että ei tehoa
samaa virttä veisatahan
joka omaks’ on otettu.
“Karhu söi minulta hirven
susi vasanki verotti
ilves iski mun jäniksen
kettu teereni teloitti.
Voi minua poloista
kovan onnen kantamoista
teenpä kohta miehen työn
sala kaatoon kampeutunen”.
“Olen metsästänyt 50 vuotta, luonnon ehdoilla, kunnioitus kupehella, hartaus haulikon perässä. Tunnen eläneeni, saanut seksiä ja älyllistä keskustelua, vuan lisä ei pahhoo tie! Hannu Huuskonen 71.”
Teksti: Pöljän shamaanin runotukset, vilikasuvihko,
Hannu Huuskonen, OM a´kust Anne
(ote etusivun aukeamalta “Ottakaa tästä osanne, jakakaa myös toisillenne, joissain kirjoissa lukevi: Kaikki oikeudet pidätetään. Täs on kaikki valloillansa, että siittä vaan!) Kiitos Hannu.